Toisen kanssa voi ystävystyä "virtuaalisestikin". Näin tapahtui minulle vuonna 2008 löytäessäni Piun blogin. Siitä lähtien olemme pitäneet tavalla tai toisella yhteyttä. Vuonna 2009 olimme jo niin pitkällä, että kirjoittelimme toisillemme "oikeilla nimillä" ja lähettelimme "pieniä paketteja". Olin löytänyt sielunsisaren. Näin vuodet kuluivat tämän vuoden loppiaiseen saakka. Sairaus vei sinut.
Nyt olen mennyt muistoihini, ne koskettavat yksitellen. Tekemäsi grafiikkataulun taakse olen nyt kirjoittanut tarinamme. Muuten ei kukaan koskaan tulisi tietämään, että olimme ystäviä. Ja että huivini sinulle jää kesken...

Kiitos Piu, kun olit.