Pyry oli ollu verikokees ja 1,5 tuntia oli menny pelekästään orottamisehen. Mutta eihän se ollu kolomivuatista millään lailla haitannu, päin vastoon. Ekan pualituntia poika oli jaksanu selata ja tutkia äitinsä puhelimen ohojelmia ja valokuvia. Sitten olikin jo aika aloottaa höpöttäminen ja omien aisiooren julukinen repostelu.

Soli puhunu tauotta, teheny tuttavuutta kaikkien orotustilas ollehien kans: "Mun isillä on pippeli, se pissaa pyttyyn, minäkin osaan pissata pyttyyn ja kun puhuu pissajuttuja niin laitetaan suuhun saippuaa." Kaikki yhtehen hengenvetohon ja soli esitelly kelakorttiaankin: "Olen Pyly XXXkali, kolme vuotta, näin vanha" ja näyttäny sormillaankin viälä ikänsä, jossei menny muuten kaikille jakeluhun.

Mullei oo ollu aikoohin kukkapenkkiä ja ny moon teheny. Pelastin nurtsilta muutamat komian färiset esikot ja siirrin ne penkkiin, ny ne kukkii komiasti kolomen färisinä. Ovat jäänteitä vuarelta viis mun erellisestä liljapenkistäni, sitkeetä sissiä nua esikot. (Kiriootin ensin, notta kesakot.) Liljakukoot on kyllä hävinny liliojen kans.

Sitten päätin, notta villiviintähän mä rupianki kasvattamahan. En pulloohin villittevää laitettavaa ja hyväs jos huanoskin seuras juatavaa vaan silleen kivasti vanahoja heinäseipähiä pitkin kiipeelemähän. Villiviini, ei juajat. Näkemäesteheksi kasvattaasin.

Tiäsin yhyrs paikas olevan palio taimia isoon villiviinin juurella ja päätin hakia siältä ekat taimet ja aluut penkkihini. Tyrniänä keräsin villiviinin taimia ihimitellen kuinka palio voikaan olla niin heleposti irrotettavia alakuja. Istutin taimet ensin jäätelöastioohin hätäistutuksehen. (Miten jäätelöastioota voikaan olla yhyres huushollis niin palio? Tyhyjiä.)

Siirrin sitten villiviinin aluut penkkihin ja oon ny niitä kastellu vaalien rakkaurellani. Seurannu kasvuaan...

Non kaikki tyynni vaahteran alakuja. Kukkapenkis.