perjantai, 13. huhtikuu 2012
homo homini lupus est
Minen oo kattonu aikoohin mitään ajankohtaasohojelmaa enkä oikeen uutisiakaan. Paree niin, ku mä niin heleposti tuahrun asioosta. Osaaminenhan on aina lavittan ja tv-ruurun välis. Nih.
Mutta tänään kuuntelin hetkosen aikaa susi -keskustelua. Mun oli pakko laittaa töllötin kiinni. Mä tuahruun isoosti. Moon ny sitä miältä, notta susia on pakko raijata pääkaupunkiseurullekin asustelemahan ja varsinkin sen ihimisen lähimettikköhön, joka oli keskustelemas ja pualusti susia, nottei ne oo enää petoja. Ei oo enää petoja?? Mitäh?! Ei niin ookkaan, eikä Suami tasavalta. Mihkä kummahan se susi olis karvoostaan, geeniistään ja petomaisuurestaan pääsny? Sei oo korkiasti kouluja saanu käyrä taikka ollu kasvatuskodiskaan.
Susiyhristyksen miäshenkilö sano, notta kyllähän sitten aleetahan taas kauhistunehina vaatimahan mettästyslupaa, jos yhyrenkin ihimisen päälle susi käy. Mä hiliaa ja rumasti toivoon, notta se käys sen toimittelijan pihas vähä jonku päälle. Kattotahan sitte kuinka suu laitetahan ja viäläkö ollahan valamihia uhraamahan se ekakin henkilö.
Mullei oo susia ja muita mettän elukoota vastahan mitään, kunhan ei karhut ja suret alakaa mun klasini alle pesiytymähän eikä mun suvun pikkuusten päälle käymähän. Eihän ne mun päälleni muutoon tuu ku vain peljätes mun tulevan niiren päälle. Ja nei tunne mua, ei ne tiärä, notten mä uskaltaasi niiren päälle käyrä. Siksi ne jo älykkähimpänä saattaas ekaksi tulla mun päälleni. Minen jaksa juasta enää kovaa ja koskaan en oo puuhunkaan pääsny.
Salakaatoja vastahan oon minäkin. Mutten muutoon susien mettästystä kiällä, kun toretahan, että kanta kasvaa liikaa. Toki moni on hirvenmettästystäkin vastahan. Moon kyllä siitäkin sitä miältä, notta paree hirvi kaarettuna kuin mun tai läheeseni konepellillä. Ei niitäkään kukaan turhanpäitten kaara.
Kaikki petoelukka-viisaus ei saisi olla raja- tai maaseuruulla asuvis ihimisis tai petoelukooren asiantuntijoolla. Tv:s yritti joku petoelukooren asiantuntija sanua, notta susiihin tuloo suhtautua kunnioottavasti ja peljäten, ei niiren käytöstavat oo mihkään muuttunu. Jos ne tappo v.1880 lapsia kasapäin, 22 kappalesta kerralla, niin saman se voi tehdä tänäkin päivänä. Yhrenkin ihimisen kualema suren kautta on liikaa. Aivan niin, justihin niin.
Mutta se viälä paree asiantuntija, se, joka istuu päivisin susiyhristyksen kiriootuspöyrän takana sano, notta ei pirä paikkaansa, ei ne suret enää silleen tapa ketään. Ei niin piräkkään paikkaansa ...ja höpöhöpö. Toivotahan ny, notta se saa toristaa kasvotusten suren kans ollehensa oikias.
Hyi mua. Mutta järjen käyttö ei saa olla kiällettyä. Suarastaan se sais olla suatavaa. Susiyhristyksen asiantuntijan kiriootuspöyränkin takana.
Kommentit