muistatta varmahan tämän mun joulukukkani, Sen, joka yllättään alakoo kasvamahan ja minä riapu ku olin luullu nottei soo aito. Ihaalin vaan kuinka oli niin airontuntuuseksi osattukaan teherä. Kunnes alako kasvattamahan kukkavartta.
Ny se kukkavarsi oli pakko knapsaasta poikki, se kasvoi yli 5kymmentä senttiseksi ja lojuili pöyrällä, ku ei jaksanu enää ittiään kannattaa.

 Kukkavarren menettämisestä se sitten oikeen riamastuu kasvamahan! Juurikasvu on tullu hyvin framille. Ku ny vaan viälä tiätääs kuinka tätä hoiretahan. Oon hoitanu vaan niukahkosti, nottei se suutu.

Tulin kyllä toimittelemahan kastikkehesta.

Paistoon eileen possua ja tein siihen oikeen hyvän ruskian soosin. Vaikka ny itte kehunki, oli se hyvää. Kermaasta soli ja sen kyllä vattaki ny tiätää, notton kermaa saatu. Huakaus. Soosia jäi jonkun verran jäljelle. Jätin sen hellalle paranpohojalle ja ajattelin sen tyhyjääväni joku komia kerta. Ruuan päälle oli pakko mennä lepäjämähän. Ei ny niinku, notta olisin menny tiskipöyrälle lihojen, perunootten ja lopun ruskiansoosin päälle makoolemahan. 

Menin oikeen nojatualihin istumahan hiliaa ja nukahrin siihen. Niskahan siinä tuli kipiäksi, minen osaa nukkua istahaltani nätisti, pää on kait pilikkiny koko ajan hervottomasti. Kunnolla nuakahrellu.

Kävimmä johonain välis saunaski, ku oli heräälty pikkuhiliaa. Ei niinku isoolla metelillä trenkää heräällä, pikkuhilijaa riittää. Ihimettelin saunasta tultuani, ku aina vain niin haisi ruskialle soosille. Kattoon tyrmistynehenä hellalle, ku samaanen soosin tilikka oli kattilanpohojalla. Sei ollu tyhyjänny kattilaa, vaikka muut kipot soli kyllä siivonny pesukoneehin!

En keriinny ihimetellä ääneheni, ku Se sano het, nottei uskaltanu kaataa soosin tilikkaa vessanpönttööhin, ku olis voinu käyrä samoon, ku jollekkin tv:stä tutulle pohojalaaselle kyläkauppiahalle; häipyy pian soosintekijä huitsin nevarahan!