Näis on mun miälestä jotain suurta kauneutta färitykses ja ulokomuaroskin! Jos mullei olisi parveke täynnään alapakoota ja terveystarkastajia, niin mullolis siälä pari ruskiaa kanantylleröä ja ranskalaanen valakoonen kukkoo. Mä melekeen kärsin, ku jourun rikkomahan ruskian munan takinahan. Mä höpäjin, minen mitään taikinoota useenkaan tee, mutta vaikka ny sellaasehen jauhelihaasehen pötkylähän, mikä sen nimi ny on? No, kyllä te tiärättä...no, se...sanon heti, ku sana tuloo kiälen päältä pois tai muistista pullonkaulasta pihalle. LIHAMUREKES! Tulihan se siältä potkimatta.
Kameran asetukset ei oo viäläkään oikeen kohorallaan (kiitos Pyrysein), mutta täs on viimme yänä pesemiäni lankoja. Uusia färjööksiä. Ny ei oikeen natsannu färit joka kohoras, Ulla sanoo, notta mä flätkötän liikaa sitten lopuuksi lankojani färis. Okei, mutta mä pelekään valakoosia kohtia. Täälä haisoo etikka, siron sillä lopuksi färin lankahan kiinni. Nuata pikkuvyyhtiä joutuu mulle joku pitämähän kerites, nuan piäniä kerinlehtiä mullei oo. No, saa sirotuksi tähän hommahan usiemman ihimisen.
Mä meen torstakina nyp-lää-mä-hän pitsiä! Ilimottaaruuren oikeen vasiten! Jokin osa mus toivo, notta sanottaas, sori vaan, paikat on jo täynnä, muttei ne ollu. Joten sille tiälle lähären seuraavaksi. Se voi olla vaikka tuleva leipätyäni ja sitten muutan Raumalle (vaviskaa raumalaaset!) ja annan tyänäytöksiä pit-si-vii-kool-la. Tai tää nyp-läys on yhtä lyhyt, ku ruskian kanantylleröösen lentomatkaki. Kyselin jo, minkälaasen tyynyn otan mukahani; soffa- vai makuutyynyn. Sonki kuulemma jokin hiano kova tyyny. Sellaasta mullei oo, ja mullei taira kelevatakkaan mikään uutuus vaan sen tuloo olla puinen antiikkinen nyp-läys-tyyny. Tuleva opeki sano mulle, notta ota ny joukkohos nuppineulat ja sakset, kyllä hän antaa mulle lainaksi aluuksi muut vehkehet ja kysy notta onko mulla nyp-läys-lankaa. Kuka tiätää, sanoon, nuasta mun langoosta ei tiärä enää kukaan, mitä non. Lupas antaa omansa. Höh. Elikkä nua mun färijäämäni ei käy sinne. Okei.
Valitin Ullalle, sille mun lankafärjäysopelleni, notta mullei oo omaa nypläystyynyä...se katto mua ja sano, notta kuule teherän niin, notta saat multa lainaksi tyynyn ja jos sun innostus pysyy ja paranoo, niin sitten vasta saat ostaa oman. Okei. Mitähän ne ny nuan molemmat sanoo, notta kokeele ny ensin. Höh
Pit-sin-nyp-läys alako kiinnostamahan siksi, ku havaattin kertakaikkiaan, nottei täälä oo nousemas uusia tekijöötä, on vaan ne, jokka osaa oikeen hyvin sen homman ja jokkon jo aika aikuusiaki, enempi aikuusia ku mä. Musta vois tulla nuarin osaaja tänne. Hmm. Sitte musta tulis joskus nyp-läyk-sen ope ja mä sanoosin osallistujille, notta kyllä MÄ lainaan teille tyynyjäni, ostakaa vasta sitte, jos teirän innostus piisaa...
Mä aion teherä pitsiä ja sitten mä laitan ne rullalle ja sitten mä laitan ne rullalle ja sitten mä laitan ne...rullat lasipurkkihin. Kyllä niistäki sitten joku kollaasi tuloo ja yäpaitahan rinnuksihin pitsi, passaa hyvin mari-mek-ko-hon.
Moon vähä miättiny korkeeta tai suuria katsojalukuja. Kuinka suuria tai korkioota non silloon? Satakiloosiako vaiko metriviiskymmentä vaiko peräti kaks meeteriä korkioota?
Täs ei ny pirä enempiä tappaa aikaa, pakko mennä Suuresti Rakastamilleni Aamupesuulle. Miksei mulla oo siilitukkaa?
Kommentit