Meirän seittemän Tyttökullan korkianpaikan leiri lähestyy, nestetankkauksia ei oo viälä alootettu, mutta saimma jo kutsun, Julialta, mihinä luki, notta meirän pitää kaikkien laittaa "samat taminehet päälle, ku viimme vuannakin"

Mitä kulukaa tuasta pitää oikeen ajatella? Sitäkö, notta
* se haluaa kattua kellekkä mahtuu viimme kesääset päälle
* se haluaa kattua, kuinka kauvan mä jaksan vetää mahaani sisäpuolelle ja olla hengittämättä
* haluaako se, jotta moon hengittämättä tarpeheksi kauvan
*haluaako se, notta mä kattelen knapit siihen viimme kesääsehen Indiskan ruurullisehen klettuhun ja viälä ompelisinki ne? Siihen klettuhun, jonka NylonBiitti osti mulle nimpparilahajaksi. (Huom.se on jo pian äkkiä 15.8 ja huamionosootukset harrastetilille ja rahasta ei anneta takaasin ja vain isoja seteliä joukkohon, ku viättä muistamiset listahani.)
* tiätääkö se, jottei mulla oo viimme kesääsiä klettuja, jokka menis päälle
* haluaako se itte olla koko meirän kokoontumisaijan Marimekon punavalakorairallises pitkäs yäpairas, jonka se osti samalla reissulla ja johona se otti aurinkuakin?

Sitte nei tiäräkkää sellaasta asiaa, jonka jo koko plokimailma ja NylonBiitti tiätää... Mulla On KAMERA! Sanon mä, notta vaviskaa! Minen otakkaa kuvia päiväsaikahan, vaan just silloon, ku ne sitä vähiten orottaa. Saan monien vuasien kaunat ja hampahienvälitöhnät niiren alituusesta valaokuvaamisista pois.

Tuskin maltan orottaa. Miltähän se mahtaa tuntua, kosto?