Oon ihimetelly, ku aina joskus johkin postaukseheni ilimestyy viarasmaalaasia kommentoojia. Moon ne aina poistanu sitä mukaa, ku non ilimestyny, lukemati. Ny poistin taas niitä viimme vuarelta yhyrestä postauksesta. Lujin kerranki ajatuksella. Yks oli asiallinen, muut mainoksia.

Kommentooja oli Sydneystä ja siinä se kiriootti, notta pystyy aina joskus, tosi harvoon, lukemahan mun juttujani, ku kiriootan niin vaikiaa suamia. Se käytti käännösohojelmaa ja sen kones pysty aina joskus kääntämähän. Vain joskus. Noli sellaasia kiriootuksiani, jokkoli kiriootettu silikalla oikialla suamella, ei murtehella. Kiriootin sille meilin, notten mä kirioota muuta ku murresta, son mun tyylini. Son kuulemma oikeen laittanu mun sivuni kirianmerkkiihinsä, notta jos taas joskus ilimestyys sellaanen postaus, jota sen kones pystyys kääntämähän enkuksi.

Notta täs ollahan niinku matkalla isoon veden tuallekkin pualelle. Mua on jo niinku käännettykin enkuksi. Käännöskiriallisuutta. Hhahahahhh.

No asiahan ny.

  Mullon taas tälläästä. Siinon koukuttua ja tikuttua tuupihuivia ja kaluumenlämmitintä. On siinä yks alaku säärystimellekkin. Kaikki kesken. Muistikiriaki pursuaa muistihin laittamattomia. Mulla on taas tämä vaihes menos. Murenot on näkkileipää. On siinä rikipoksin ohojekiriaki.

  Sama jatkuu nojatualis ja Akalta saarus kopaski, kopan kansiki retajaa piilos.

Vanhasta Aijasta saa ostaa ihania sisustuslehtiä. Täski puhutahan koto-offisesta. Onhan mulla jo se vanha olumppia kiriootuskoneski ja mustepullo ja sulukakynänteriä. Aalaku hyvä.

Niinku tootta ny havaannu, mullon ajatukset ja sialunelämä täysin järiestykses ja konrikses korvien välis, ku huusholli kerran näyttää tältä! Kuka päätään puistellen hörähti?