Pitääs päästä vauhtihin. Jokin tökkii. Eileen tökkijä oli meirän kotimaanen sirokkotuuli, joka siappaa mua aina niin viimmeesen päälle hermoohin, notten taharo ittekkään kestää ittiäni. Minen tajua, mikä tuallaasis aurinkoosen sään kovis kesätuulis mua riapoo. Mun hermot viuhtoo silloon samahan tahtihin puiren latvusten kans.

Pitääsköhän paliastaa mun sisäänen jumalattareni, niinku tv mainokses sanottihin ja ajeltihin sääristä karvat poikes ja sitten jaksaas hyppiä ja laulaakkin. Mullei kyllä oo säärikarvoja. Tai jos on, niin 2 kappalesta. Tai aloottaa päivä Youth Code Luminazer Flashmobin kans.

Sei oo mikään siivousmoppi, joka johonakin nurkas haiskahtaas, ku se on laitettu moppipää alahappäin kuivumahan. Minen tajua sellaasta kuivaussysteemiä. Moppi on kasas johonakin sangoos ja sitten ihimetellähän, ku se haisoo. Oon takuuvarma, notta siinä mopis on silloon huushollin vikkelimmät ja energisimmät asukit. Mullei mikään moppi haise, niitei oo pahemmin käytetty sitten...niin, laiska töitänsä luetteloo.

Ai mikäkö tua luminaatseri flääsmoppi on? Seon ripsifäriä.

Jos lähtis käymähän
Wanhalla Markilla. Ottaasin Pyryn joukkohon. Siälä vois soppaallakin jotakin kivaa ja menisin kattomahan kotieläänten vanhaankotihin lampahia, kanoja, pupuja, ponia ja aasia. On siälä palio muitakin, mutta kanat ny kiinnostaa aina.

Etelänleveähuulisarvikuanoa siälä ei oo. On siinä kans elääntä nimellä paiskattu. Kattoosin kotieläänten vanhaankorilla, notta viäläkö ne isoot ulukomaalaaset, tuuhiahöyheniset kanat juaksoo mua kohoren kiukkuusina. Kana kanan tuntoo.