Oon jo aikaasemmin puhunu kesä- ja talaviaijoosta, notten niitä ny missään tapauksessa ota uusintakäsittelyyn, mutta sitä voinen kysyä, kuka on keksiny aamu- tai päivä- tai ilta-ajat? Niis ei oo tunnit yhtä pitkiä keskeneään. En pysty tieteellisesti toristamahan, mutta se on sellaanen asia, jotei tarttekaan toristaa. Se vaan on niin. Aamuusin on lyhyimmät tunnit!

Päätin aamulla hakia purtavaa töihin, mutten tietystikään varannu siihen yhtään enempää aikaa kuin aikaasempinakaan aamuuna. Jotta kiirushan siitä tuli. Poljin vimmatusti kohti kauppaa jarruttomalla fillarillani ja pyörätieltä poistuttuani olisi pitänyt pysähtyä, ku kahresta suunnasta tuli autot.  Mutta milläs pysähryt? Hampahittomalla suulla on häjy syörä näkkileipää tai jarruttomalla fillarilla jarruttaa.

Muistin fillarini aika korkean rungonki ja sen, etten taatusti ehdi keskittyä pysähtymään nätisti vauhrissa ja nostamaan jalkaterääni rungon yli takertumatta runkoon. Muistikuvia alkoi jo vipeltää aivoissani monista lapsuusaijan kilpa-ajoosta, ku kovas vauhris putos rungolle ja vauhti sen ku vaan jatkui ja loppumatka jatkui alhaalla rungolla istuen jalaat vipeltäen tramppien vieres ja käret ohjaustangos jossaki korkialla. (Se otti muuten aina tosi kipiää. Se putuaminen.)

Niin siitä aamusta, siinä minä sitten olin. Risteykses kaharen auton seas. Ei muuta ku vaan autojen sekahan koukkien molempien kääntyvien autojen konepellien ereetti kaatumatta tai törmäämättä kummankaan konepeltihin. Onneksi vauhti oli melekoosen kova.  Ei mikään kankia täti ei. Molemmissa autoissa oli tosi mukavat kuskit! Ne toitotti mulle autontorvia ja huiskuttivat. (Töis kyllä meinasivat, notta nyrkkiä olisivat heilutelleet. Höh?)

Jos nyt olen aivan rehellinen, niin melkoonen hiki siinä tuli. Tai oikiastaan se hiki tuli vasta kaupas sisällä heti pakastealtahan kohoralla, ku tajusin, notta siinä oli autoolla läheltä piti tilanne saara peltilommoja. Lähdin kaupasta jo palio hitaamalla vaihtehella, ajattelin vain, jos myöhästyn niin myöhästyn, oon ennenki sanonu, jossei mua ala kuulumahan, niin mua ei tartte tulla hakemahan, tuun itte sitte, jos tuun. En aio kertua kellekkään, notta ajaessani sitten kaupasta pois kellon tikittäen, niin huonomuistisuuteni pääsi taas valloilleen. Enkös minä kääntyny kotitielleni. Että mua otti nappoon. Ei muuta ku kävin kääntymäs vanhan kansakoulun pihas ja takaasin kulukusuuntahan. Töis luin varovaasesti vainajien palstan. Jossei siinä oo mun nimiä, niin jään töihin ja jos on, niin meen takaasi kotia kaupan kautta.

Hiliaaselua täälä. Mites siälä?