Käsityämessusaalista. Kattokaa ku on nätti hakaneula elikkä poikaneula; mukava pampula tuala persuksis. Menin antiikkipöytähän ostoksille ja kyttäyskeikalle ja jo mennesnäni hoin ittelleni, notten mä tartte yhtäkään helemitaulua enkä kenkälestiä, en tartte yhtäkään helemitaulua enkä kenkälestiä, en yhtäkään helemitaulua enkä kenkälestiä. Ei menny ku tiima, niin siihen viäreheni pamahti tulemahan AKKA, joka alako hokemahan, nottet sä tartte yhtäkään helemitaulua ekkä kenkälestiä ...sitte siihen tuli pikkusiskooni, joka alakas mutajamahan, nottet sä tartte yhtäkään helemitaulua ekkä kenkälestiä...kummallista touhua. Puututtihin mun tarvetyäkalujen tarpeesehen.

Sitten ei menny kauvaa, ku siihen pamahti tulemahan mun vanhin tyttäreni, joka sano het kättelys, notta:"Mä Tartten Helemitaulun!" Mun tuli ittiäni oikeen sääli, pitikö sen ny muiren aikana toristaa, nottei omppu putua kauvaksi puusta.


Sitten mostin nännipesiä, kikkipesiä...  Tiärän, notta vain täälä suunnalla kikki on kikki muualla son kikki. Olikos tyhyjentävästi seliitetty? No, kun se on johonakin muualla se pikkuunen nakki, jokon pikkuusilla poijilla.

  Hyvin ovat miähistä kokua. Meni jonkun aikaa, ennenku hoksasin mihinä mennähän 

Täs tuloo ny tärkiemmästä päästä oleva ostos: Aaah! Ei puutu enää ku ikioma nyplöötyyny ja osaaminen. En mä niin kauhiasti ollukkaan vääräs, ku luulin nyplöökurssille mennes, notta nypylöötä saa ostaa langootettuuna! Täs non valamihia pelekkähän raskaasehen tyäntekohon!

Pyrypoika, menninkäänen,  oli saanu päähänsä, notta se haluaa alapakootten kans samahan aitauksehen. Täs oliki suuri homma pitää se pois keikkumasta airalta. Raskaat huvit vaatii mukavat loppuhuipennuksetki...

Messukakkalla omas yksityyres.