Jourun toisinaan olemahan koulutuksis mukana. Vanhemmiten, siis ku mä itte oon vanhentunu (ei sitä niinku isoosti huamaa. Kuka nauro??), mua on alakanu ottamahan isoosti päähän kouluttajien puhetyyli. Non toki kaikki mua nuarempia, itte kun oon jo ens vuanna eläkkehelläkin. (Missä muualla?)

Niin, mua on aikoonansa opetettu, ku rupesin puhetyälälääseksi notta sanat tuloo painottaa oikeen. Ensin opeteltihin oman nimen sanomisella. Se oli opettavaasta. Yks sano aina olevansa LiiSA LuhTALA. Eli painotti lopputavuja. Sei uskonu sanovansa väärin. Sitten sen sanomiset äänitettihin ja soli aivan hiliaa ja sano, notta miten miten tua kuulostaa niinku olisin kauhian epävarma. Lopulta se oppi sanomana LIIsa LUHtala.

Niin, mitäs mun piti toimitella. Niin, ny nua nykyyset nuaret toimitteloo, notta ....  seuraavaksi teette sopiMUKSEN...ja ääni kohuaa sanan lopus. Sehän olis, notta... seuraavaksi teette SOPImuksen. Vaikiaa on vähä seliittää. Vimpaksi mun jäi miäleheni opetuskerrasta se, notta kouluttaja puhuu väärin.

Tästä oli kerran teeveeskin juttua, yks vanhempi opettaja ihiminen (ei siis elään) sano, notta nykynuoret ovat oppineet puhumaan väärin. Syytä siihen ei tiedetä. Mä aivan hämmästyyn, notta enkö mä ookkaan pilikun...sellaanen!

Kouluttaja puhuu väärin. Minen opi mitään.