Ystäväni kuoli. Mitäpä tuohon muuta sanomaan. Olin hänen ystävänsä, en hänen perhettään oikeastaan tuntenut. Tapasimme toisemme aikuisiällä ja siten tapailimme ja pidimme yhteyttä vain keskenämme. Tämä ei ollut asiani vaan se, mitä ajatuksia tämä toi mieleeni. Se toi mieleeni oman aikuisikäni. Lähipiirini ei tiedä kaikkia ystäviäni tai läheisiä tuttavuuksiani. He tietävät vain sen, mitä olen itse kertonut. Tuttavia on tullut matkan varrella erilaisista harrastustoiminnoista, heitä tapaan melkein koko vuoden kerran viikossa, kerran kolmessa viikossa jne. En luettele kotona, keitä harrastuksissani tapaan ja mitä siellä keskustelemme. Ovat vain omaa elämääni. Sitä elämää, joka ei kosketa eikä liity läheisiini.
Sitten joku päivä minuakaan ei enää ole. Mistä läheiseni tietävät, keitä kutsua siunaustilaisuuteen? Olen aina kapinoinut esim. sitä vastaan, kun monissa lehtien "risti-ilmoituksissa" lukee sukulaiset ennen ystäviä. Kaipaamaan jäivät sukulaiset ja muut ystävät. Niinpä. Monasti ne ystävät ovat todellakin läheisempiä kuin sukulaiset, joita mahdollisesti tapaa ehkä joskus hautajaisissa tai suurissa häissä, toisia ei enää ollenkaan. Olin onnessani, kun sain kirjoittaa äitini risti-ilmoitukseen...ystävät ja sukulaiset. Tärkeysjärjestys. Jos äitini olisi saanut päättää, niin missään nimessä ei olisi saanut poiketa totutusta kaavasta. Mitä ihmisetkin sanoisivat...-tyyliin.
Osaisivatko tyttäreni, puolisoni kertoa ystävieni nimet tai kertoa heidän nimensä, jotka toivoisin saattajikseni? Eivät osaisi. Enkä liioin minä osaisi kertoa heidän lähiystäviensä nimiä. En ainakaan kaikkien. Eli sitten tulisi olla kutsu kaikille halukkaille. Vain ne jäisivät pois, jotka eivät asukaan 100 kilometrin säteellä (lehtiemme levikkialue) Eli täälläkin päin tulisi kutsu laittaa kahteen päivälehteen ja silloinkin jäisi moni rakas ihminen kutsumatta, koska asuvat Salossa, Helsingissä, Turussa jne. Kenenkään varat eivät riittäisi laittaa ilmoitusta joka päivälehteen.
Olisiko tehtävä jossain vaiheessa eloamme ystävälista jemmaan, jota itse voisi päivittää "loppuun asti"? Samaten olisi viisasta tehdä toivomuksia, minkälaiset hautajaiset itse haluaisi. Hmm?
Nuorin tyttäreni on jo valinnut minulle muistolauseen, oman mummani aikoinaan ylöskirjoittaman värssyn. Läheiseni tietävät jo tässä vaiheessa mitä minun listassani lukisi: 1) ystävät laskevat kukkansa ennen sukulaisia (hhahahh, helppoa toteuttaa), 2) riittää juutti- tai sisalsäkki viimeiseksi kirstuksi, 3) haudalleni ei tarvitsisi laittaa useita kukkia kesäisin, mielelläni näkisin pelkästään nätit (sammaloituneet) pikkukivet hautakiveni edessä ja jos 4) arkun ostaisivat, niin sen tulisi olla pikimusta.
Näihin listoihin ja aatoksiin.
keskiviikko, 11. heinäkuu 2018
Kommentit