Pikku-Akseli pääsi nukkumahan vanhempiensa viärehen ja löyti äitiltä puronnehet silimien pimennyssuojat ja sai räplätä niillä ennen nukahtamistaan ja vetääsi ne silimilleen. Kaiken kukkuraksi viälä oikeen päinkin! Ei ihmekään, ku uni maitto. Aina ku avas silimänsä, oli pimiää...ja mulle äitinsä väitti, nottei poika käytä unirättiä. Yhyrenlaaset nuakin. (Mitähän poika miättii, jos joskus näköö nua äitillänsä herätesnään?)
Mullakin oli yhtehen aikahan tuallaaset silimien pimennysjutut mutten oppinu niitä koskaan käyttämähän. Riitti, ku päväsaikahan särekehä kiristi niin pitikö viälä yälläkin. Hankin sitten pimennysverhon, hussuttimen, notta saan nukkua täyspimiäs huanehes, kesälläkin.
En siärä yhtään valojuavaa nukkuesnani, mun hoikin kohtani on silimäluamet, niiren läpi näkyy kaikki vaikka nukkuusinkin. Luulin, notta täyskuukin katuaas sen siliän tiän, mutta sepäs häirittöö pilivien ja verhojenkin takaa, vaikkei sitä näkyysikkään.
Kehysriihi...mistähän tuakin sana ny saavutti tiatoosuuteni? Tv? Kehysriihes on varmahan palio kehyksiä, tauluuhin ja silimäklaasihin. Aina kysytähän, mihinä mun silimäklasini on? Koskaan ei kysytä, notta mihinä mun silimälasikehykseni on?
Kommentit