Muston ny tulos aivan samanlaanen, ku yhyrestä mummasta, jonka perikunta löysi imurinpölypusseja hyllytolokulla. Niiton ny mullakin yhyres siivouskomeroksi kutsutus paikas melekoonen määrä, avaamattomiskin pakkauksis. Aina päätän, notta mun pitääs ilimoottaa lähettäjälle, notta piretähän muutaman...vuaren paussi. Sitten miätiin hetikohta, notta niillon jokin tilasto, kuinka useen ihiminen, varsinki naiseläjä, tuhostaa ja tarvittoo imuripussia. Siinä kohoras mä aina päätän, notta miätin huamisehen.

Taas sekin ajatteleva huaminen on menny ja uus lähetys on kuulemma tulos ja jo postiskin.
Pitiki ostaa tuallaanen piäni piaru-imuri, johon ei saa pussiakaan muutoon ku tilaamalla. Pitiki teherä sopimus, notta joo, pankaa vaan tulemahan, ei tartte joka kerran käsintyhyjätä pussia ja uusiokäyttää, välillä jopa teipatakkin ehiäjäksi, ku joku onales hairaa palakehenkiälen. Luulin, nottei villakoirien hampahat olisi niin terävät? Mutta on ne.


Meinasin kirioottaa nuasta villahousuusta, josko pökkiis sellaaset tulemahan. Noli suurta muatia jo v.1934, ku suamalaanen kuvalehti ilimesty. Nuas vois olla samanlaanen tuntu, ku kaharen kilon hauella kilon pussis. Tarpeheksi ku pässinpökkimä kutittaas, niin pysyys vauhtiki kohtalaasena koko päivän. Menisköhän tua housuhamehesta?

Mutten ny kirioota pässinpökkimistä, ku likkani pyysi kirioottamhan taputtamisesta. Oikioos kohoris taputtamisesta. Minen muuten ymmärrä sitä, miksei moniskaan kirkoos taputeta konsertiis hyvälle esiintyjälle. Niin ...outua, meinasin kirioottaa, notta ulukokultaasta. Niin meinasin mainita siitä, ku lentokoneellinen ihimisiä taputtaa, ku lentokapteeni saa konehen, jumpojettinsä turvallisesti maankamaralle. Minen oo koskaan taputtanu, ku juna on saapunu pääteasemalle, linjuri asemalle enkä ny ainakaan ku taksi on tuanu kotiovelle. Miksi kummas sitten taputetahan lentojen päätteheksi?? Tyätäänhän se lentokonehen kuskikin vain teköö, son ammatinvalintakysymys. Ammatti siinä, mihinä moni muukin. Sen pitää saara se kones maahan asti, mialuuten ehiänä. Samoon pitää linja-autokuskinkin saara piilinsä ehiänä pääteasemalle. Taputtaako porukka leikkaussalis, jos asiakas kursimisen jäläkihin jää elävänä pöyrälle?

Miätiin josko rupiaas taputtelemahan innostuksis mennen ja tullen ja viälä palateskin. Vaikka ku onnistun saapumahan pyärätelinehen etehen aamuusin mummageeteelläni, niin ei muuta ku istuumelta pois ja sitten tanakka seisoma-asento ja taputukset pystyhyn;
jess, mä tein sen taas! Siinolis aina aihetta taputuksihin taikka siinä, jos seleviän talavella kaatumatta sisätiloohin asti.

Voi, taas muistin, notta imuripussiläjä on tulos. Mihkä kummahan mä sen taas tukin. Kuinka useen mun pitääs siivota saarakseni varastot tyhyjiksi? Tai paremminki, kuinka mones huushollis? Lohoruttavaa siinon aina se, ku siälä pussis on kylykiääsenä silimäklasin siivousliina, (silimäklasiakin sais olla jo ainaki viirettoista) ja sitten (fanffaaria...rummunpäristystä!) siälä on aina kaupantekijääsiksi ylimääräänen imurin pölypussi!!


Taputtelemisihin!