Kerron jutun ystäväni Kaarinan viimme viikon torstaipäivästä ja mitä tapahtu sille kello 14.00.

Kaarina meni töihin puali yhreksäksi niinku muinaki aamuuna, ajo 9 kilsan matkan, vaikka syrän touhas omiaan sen ku kerkis. Töis sitte Kaarina oli päättäny pytyllä istuessaan, notta jos ny kuitenki menis käymähän 11 kilsan pääs tyäterveyres, ku lintuparvi yritti rinnuksesta pihalle. Tyäterveyres oli otettu sydänvilimi ja ilimootettu, notta voi hyväänen aika ku menöö pumppu nopiaa  ja samantiän oli annettu lähete kourahan, notta ny piipaa-autolla keskussairaalahan 65 kilsan päähän.

Kaarina oli mutissu, joo, puhun tos vastaanoton flikoolle, jotta tilaavat mulle ampulanssin. Mutta lääkärin tyätä tullesnansa Kaarina oli  vastaanottoaulas havaannu, notta tualahan mun sininen autoni on pihalla, nottei sitä ny passaa jättää näin kauvas, ikävähän autollekki tulis. Ei muuta ku auton suittihin ja ajamahan kotia kohti 20 kilsaa ja Kaarina oli miättiny soittavansa vasta kotua ampulanssin.

Kotia oli saavuttu ja pyhääsempää kleninkiä päälle ja tilaamahan ampulanssia, mutta voi, Kaarina huamaskin, notta tiskipöytä oliki täynnään likaasia astioota ja keittiönpöyrälläki vähä aamupalan ja edellisillan syömärustinkeja, ku oli olo ollu jo vähä huano. Ei muuta ku hihat ylähän pyhäleningistä ja viruttamahan astioota vedellä ja laittamahan pesukooneehin, sitten pöyrän tyhjäys ja vastuukin pesu ja loppukeittiön siivous. Kaarina oli ajatellu, jotta jos käykin niin, ettei tuukkaan enää koskaan kotia, niin perikunnan on mukavee tulla selevittelemähän asioota putsatun pöyrän äärehen. Äkkiä pikkukoiran kans pissulenkille ja kissan ettiminen puutarhasta!

Sitten tilaamahan ampulanssia...mutta Kaarinapas päättiki mennä autollaan, koska samas aijashan hän ehtii sairaalaan lähetteensä kans, ku ny jäis orottelemahan piipaa-autua. Ei muuta ku taas autonrattihin karauttamahan 45 kilsaa sairalaahan ja lähetteen kans tupahan. Ku ei kukaan kysyny, millä potilas oli tullu, niin ei sitä sitten viittiny Kaarinakaan paliastaa. (Se aina häviää, joka paliastaa kaikki.)

Homma oli tehty ja siihen oli menny vajaa kymmenen minuuttia, kuulemma niinku uutisten loppukevennyksen ja säätiarootuksen välinen aika vaan. Mitään Kaarina ei toki siitä toimenpiteestä itte tiänny, sen verran oli otettu taju kankahalle. Sitte soli istuksinu rauhas 4 tuntia ja välillä oli käyty filmaamas sydäntä ja ku kaikki oli ollu ok, niin oli annettu lupa siirtyä kotiin; ampulanssilla. Kaarina oli jo välillä salaa vastannu kännykkähänsä, nottei ny voikaan olla lapsenlikkana, ku on sairaalas. Kaarina oli sitte lähteny aulahan kysymähän, notta mistä niitä ampulansseja oikeen tuloo, ku oliki muistanu, notta eihän omaa sinistään voi yksin kaupunkihin jättää. 

Ei muuta ku Kaarina taas autonrattihin karauttamahan ny kotiapäin. Kello oliki sitte jo pian 19. illalla ja siinä Kaarina oli sitten hetken ihaallu puhurasta keittiötään, kunnes oli muistanu, notta 2 pikkuusta tarvitti tunti sitte hoitajaa. Mikäpäs siinä sitte muuta, ku Kaarina soittamahan, notta saa lapset tulla hoitohon, mumma on jo kotona. Niin lapset tuli hoitohon ja yäkylähän.

Tapahtumarikas päivä, aamusta asti. Yhtä matalalentua. Niin, taisin unohtaa mainita, notta sen vajaan kymmenen minuutin aikana kello 14. Kaarinan syrän oli pysäytetty sähköllä ja laitettu uutehen rytmihin. Johan sitä sitte taas jaksaakin, huhtoa ja tiskaalla, paimentaa kersoja ja ajella sinisellä autolla. Kaikki samana päivänä, flimmerillä tai iliman.