Voi kauhiaa! Eileen pukkas oikeen hien pintahan, ku kattelin ennen pressan juhulia lukematonta lehtipinuani ja aloon aikani kuluksi plokata sitä kasaa. Ai ku kiva joululehti, mitähän siinolis uutta, no katon huamenna, ai tämäki on tullu, luulin, nottei sitä mulle enää tuukkaan. Ai jestas, ku kiva lehti tämäkin, ai ku kiva...LASKU! Miten tämä täälä pinos on. Ja tiätysti maksamatoon, soli ollu häriiski jo jokusen päivän elikkä niinku erääntyny. Posti-ilimootus!? Hakematoon! Onkohan posti jo palauttanu lähettäjälle?

Päätin antaa loppupinon olla. Ittepä oon kiiruhunu teheny kaiken mailman joulupuatiilla. Miätiin, notta vanha viisaus saa ny pitää paikkaansa, notta se huutaa, joka pelekää. Kyllähän lähettävät uusia laskuja, jos siälä ny joku viälä sattuus ollakki. Nei niin tärkiöötä oo, ku tärkiemmät on hoiros aina automaattisesti. (?)

Otin hyvän asennon nojatualis ja aloon kattella kättelyytä, ku sain tekstarin Lauralta, joka ilimootti, notta son kaharen vuaren päästä pressan juhulilla ja ompeloo itte klettunsa. Jahas jahas, mitäpäs siinä muuta ku kannustamahan ja luapsin virkata puuhkan tai pipon.

Jokin alakas kaihertamahan ... mitäs jos tuas isoos lehtipinos olis ollu mullekki kutsu linnan juhulihin? Apua ja minen oo vastannu mitään, vaikka notten kerkiä, ku pitää niin tikuta ja leikkiä kauppaasta. Minkähän takia nolis mua kutsunu? Sitei kyllä tiärä kukaan.

Mitäs jos molisin saanu vaikka komentajamerkin taikka itte valakoosen leijonan taikka jonkin Ritarin? Mihkähän sen leijonan olis laittanu, alapakootten sekahan parvekkehelle. Ai nekään oo siälä enää, siälä on vanhoja ikkunapokia. Saakohan sen leijonan pentuna vaiko jo oikeen isona? Ritari? Son niin kummallisis keltuus. Komentajamerkki? Ai ku kuulosti mukavalta. Se sopiis mulle hyvin, olis ku nenä päähän.

Meinas mennä moni hamehen kattelu vituralleen, ku niin alako vaivaamahan. Mutten alaannu lehtipinua käymähän läpitte. Paree olla tiätämättä. Menetetyystä huviista. Ja Ritariista.