Aivoolla on kumma tapa tuattaa miälikuvia aivojen omistajan sitä itte hoksaamatta. Tyttäreni oli vieraallu jollakin mukavan ihastuttavas plokis ja heidän nettikaupas. Suomalaanen nainen naimisis ranskalaasen miähen kans ihastuttavas ranskalaastyylises taloos Ranskanmaalla...aaah. Oikeen oli taloosta kuvaki plokis. Sialunsa silimin Ami loi piänen kaunihin elämän heirän ympärillensä plokis ja nettikaupas olevien valokuvien perustehella.

Ami oli innostunu tilaamahan niiren nettipuarista pari julistetta. Sitten oli tullu puhelu...ja puotin omistajan aviomiäs, ranskalaanen Michael (varmahan olis pitäny lausua jotenki Mishel heittomerkiillä, ässien suhistes pyärien pehmiästi suus hampahien takana) oli soittanu ja kertonu olevansa Hyllykalliolla, että hän voi kyllä tuoda itse ne julisteet!

Amin korvien välis oli suhissu ja pyäriny sanoja Merci, Qui, Je t'aime ...ja ihmetelly miälessään miehen hyvää suomenkiältä...ja pyytäny laittamahan julistehet terassille, koska kotona ei ollut ketään.

No, Ami oli toimitellu ny perjantaina Susannalle vieraallessaan Wanhassa Ajassa, että:" Ajattele nyt ! Se mies Ranskasta oli soittanu ja kertonu olevansa HYLLYKALLIOLLA ja tuovansa ITSE ne julisteet!!"

Susanna oli kattonu Amihin ja torennu naurahtaen, notta nehän kyllä asuuki siinä lähellä, Seinäjoella, supisuamalaanen pariskunta!

Kiitos aivot, kiitos ku toimitta niinku haluatta! Qui, merci & je t´aime...