Olin viikonlopun tai jo oikiastansa torstaista lähtien Seinäjoen kässämessuulla. Torstaina pystytimmä myyntiosastomme, laitoomma myyntipöyrät pännihin ja seisoomma myyntitiskin takana kolome päivää ja sunnuntakina sitten puriimma osastomma ja kannoomma kojurakennelmat takaasin trailerille. Sanoosin nottoli sellaanen tyäntäyteenen rykääsy.

Aamuvarhaasilla lähärimmä aina kulkehille kotua. Lauvantaiaamuna tihkaasi ylähän nousukin pahemman kerran. Päätin hakia pihapostiloorasta sanomaleheren elikkä aviisin ja viärä samalla roskapussinkin.

Seisoon lukitun auton viäres pimiällä pihalla ja yritin sisälle. Ei päässy kuskin pualoosesta ovesta mutten pääsny apukuskinkaan pualelta. Sitten tajusin, nottei roskia autohon viärä. Yäpaitasillani seisoon hetkuusen aijan ja miätiin, notta mihin moon oikeen menos. Sitten jo hoksasinkin, nottei autollakaan mihkään lähretä siihen aikahan eikä ny ainakaan niis kletuus. Yäpairan kaula-aukoskin oli reikä.

Joskus vaan on aivot joko lomilla taikka niin täynnään, nottei kirkasta ajatusta tuu.