(mua jo vähä peljättää...kellojen siirtoyä lähestyy...alootin jo naulojen lyämisen viimme syksyysihin reikihin...)

Ai että, aivan jännittää, mitä tästä tuloo pakk...eiku uunis.
Rumpusoolua...käsihin vähä ottaa, sen verran formu on kyly...kuuma. Piti oikeen ottaa tiskirasu, nottei näpit jäär...siis pala.

  Maistuus varmahan sullekkin! Sitten mä laitoon tämän heti roskapus...siis pakastuspussihin ja pakkaasehen uurestaan. Mitä, siis uurestaan...eiköku orottamahan talavia. Ja syäjiä. Toki se pitää ottaa pakkaasesta poiskin, ei ne syäjät kyllä sinne osaja. Toivottavasti ei.
Laitan tähän, kun hanki on maas ja järvet jääs, jonkun söpön hamppu- taikka juuttinarun ja sitten vaan keikkumahan puunoksalle.

Pikkulinnut osas syärä tälläästä jo mennä talavena. Oli kiva seurata, ku harakat yritti einehtiä kans kakkuani. Ku kakku roikkuu narun varas, niin harakat ei osaa syärä! Toinen harakka piti meteliä puunoksalla yrittäen taivuttaa ittiänsä syämäasentohon, mutta putoaminenhan siitä aina tuli ja toinen harakka simppaali ja piti älämölöä puunjuurella yrittäen kurkotella osuuttaan.

Kolomas harakka vahtas niitä keittiön klasista.