"Nonniin, onko kesä nyt sitten jo ohitte?!!" - oli tyypillisin lause tänä päivänä. Mikä kumma meis on, meis mollivoittoosis suamalaasis, ku pitää heti niin nekatiivisesti ajatella? Niin, son se mollivoittoosuus. Mei päästä siitä kait mihkään, polovesta polovehen me sitä kannamma. Paitti en minä. En ainakaan kaikis asioos.

Mun miälestä meirän kesä on lyhyt mutta son tosi vähäluminen! Mun miälestä siinäkin on jo melekoosesti onnia ja ilonaihesta! Meirän kesä on aina tämmönen, notta sataa, ei sara, sataa, ei sara, sataa, paistaa, ei paista, paistaa. (Mun alakas tekemähän lättyjä nyt justihin miäli, soli tua paistaa...nyt on aivan lättyjen tekoilimakin. Sateesena iltana voi helliä ittiänsä. Ja saara ähkyn, ku syää liikaa lättyjä ja vattuhillua.)

Mulla on siitä mukava ja sopeutuvaanen luannes, ainaki itteni miälestä, notta lomanaikana mulle on kaikki päivät lomaa; satoo tai paistoo. (Paitti en tykkää aurinkoosen päivän kovasta tuulesta, jos se repii puita ja leikkii niiren latvuksis. Silloon multa menöö aina hermot tai ainaki on läheltä piti tilantehia.)

Moon joskus ihimetelly, ku meillä tosiaan sataa aika useen, kunnei me hanki kunnon sareklettuja? Talavella kyllä osatahan pukia (ainaki monasti), ja sitten kuitenkin lakeeri- tai nirunarukengillä kärvistellähän vesisatees ja harmitellahan märkia varpahia ja vettynehiä kenkiä. Eihän meillä oo kylymä ilima, jos on alta 15 astetta lämmintä, jos puettaas sään mukahan ja olis hanskakkin käsis?!

Sitten heti ekana hellepäivänä sanomma, notta AINA on näin kuuma ja tuulisena sarepäivänä, notta AINA on näin kylymä ja AINA tuuloo. Aina ja aina.

Jätän nyt toristelut tähän, mun on pakko mennä tekemähän lättytaikina!  Ähkyilemisihin!