(Inffoa heti aluuksi: lasiaanen on irronnu silimästäni ok, aiheuttamatta vahinkua näölle taikka ulukonäölle. Tuhkasaretta on, mutta siihen kuulemma tottuu. Eka päivä on hirreski pahin.)


Ami oli ollu mun tyttärenpoikani Pyryn (1v8kk) kans kaupas. (Toki Amillaki on jokin kiinnitys tähän poikahan, sellaanen pikkuunen kiinnitys, Pyry on sen poika.)  Ami oli ollu tyytyväänen, ku ostoskärryjen alaosasta, kakarootten auto-osasta, ei ollu kuulunu tuttua kyllästymisehen viittavaa vinkumista ennen kassaa, vaan poika oli istunu kärryjen alla tyynenä ja hiliaasena.
 
Ami oli kärränny ostoksensa ja muksunsa autolle ja nostellu pussuuset takakotsahan ja sitten ottanu poikaa pois kärryjen alta...poika oli istunu siälä onnellisen ja tyrniän näköösenä; sylis oli revittynä auki rinkulapussi ja molemmis käsis isoo rinkula, joista molemmista oli haukattu jo usiemman kerran. Naama oli kuorrutettuna sokurilla, samoon koko kersa.

Siinei ollu Amin auttanu muu, ku mennä poijan kans takaasin kauppahan kassalle ja sanua, notta tälläästä moon ny ruvennu kasvattamahan, pikkuusta kleptoa, notta mitä rinkulapussi maksaa. 3,15 eurua oli kassa sanonu ja Ami oli torennu poijalle, nottet sitten yhtään halavempia valakannu.