En oo mikään A-las-ton Kok-ki Ja-mie Oli-ver, kletut mulloli päälläni. Mosaan keittää puettunakin. Sotkeakki pukees.
Mä keitin sipulia tai paistoon, ku unohrin veden kokonaan. Enkä mä liioon laittanu voita saatikka neitsytölyjyä pohojalle. Astiaki tais olla väärä. Sipulit palo pohojahan. Kamalalla katkulla. Harmi, ku katkulta en saanu kuvaa otettua, pääasia oli hävittää katku ja muu toristusaineesto, nottei kaikki taas tiärä kuinka harvoon mä keittelen. Vuaka on ny lios kovis ainehis.
Meillä on ollu aina tapana keitellä mitä rookaa. Lauraki kerran keitti puukauhoja ja -lastoja saviastias. Tai seki oikiastansa paisto niitä. Noli päättäny, nottei mulle puhuta mitään. Siappasin sitte kerraasti puukauhan sekoottaakseni jotakin ja hämmästyyn, kun varsi oli päästään musta ja hiiltyny kaharen sentin matkalta. Otin toisen, kolomannen...usiemmanki lastan...ja kaikki olivat mustia päistään. Kysyesnäni kuinka nämä näin on, niin se oli kuulemma mun syy, ku aina jätän kaikkia koristuksia hellalle. Tottahan seki, mutta ku hellas on usiee nappula, niin pitääkö just sen levyn nappulaa kääntää, josson koristuskippo. Piti kuulemma.
Savikippokaan ei sitten enää sen koommin pitäny vettä. Oisko pitäny viärä kippo kauppahan takaasin ja sanua, nottei tää kestäny paistamista.
En mä olisi nuata sipulia mihkään enää tarvinukkaan. Oikeen ollu näläkäkään.
Oottako jo alakanu kattella kelloja sillä silimällä? Mä jo miätiin, mihkä kohtahan ne seuraavaksi siirtääs. Kuinka päin huushollis kiärtää ilima talaviaikahan päin? Onko siirtomatka metri vaiko vain sentiis lasketahan? Kuinka pitkän matkan kello kulukoo tunnis? Riittääkö jos lyää kellolle naulan viäreeselle seinälle?
tiistai, 28. syyskuu 2010
Kommentit