20180605_180855.jpg

On erittään ihanaa, ku jollakin muullakin on tämmösiä kasoja. Toki tämä kasa ei ole mun, se on yhden Annen. Annen käsityökopasta näkyi sievä pussukkainen, josta pilkisteli yhtä sun toista. Niin tivihisti, nottei Anne tienny oliko pussukas saksia vaiko eikö. Ei muuta, ku pussukan sisältö pöyrälle, oli sakset följys. Tommonen saalis sieltä pirahti esille; oli tikkuvartahia, virkkuukoukkuja, silimukkamerkkejä, silikkinauhoja, kanttinauhaa, tyhyjiä puikkopakkauksia, mittanauhaa, jämälankapalluroita, kynä, vaikka mitä. Eikä kasas ollu ku yksi roska! 

Tuijotin kasaa ja sanoon, nottet kyllä saa nuata takaasin tuahon pikkupussukkahan! Sai se. Ja se laitto ne jopa pystyppäin somasti järjestyksehenkin. Anne oli eräänlaanen ahtaaja, ahtauksen mestari.