Minen kirioota ny ittestäni, son teirän kaikkien uskottava. Muillekki voi sattua yhtä outoja tapahtumia, ku mullekkin. Minen oo ainua outo meirän suvus. Toki en ny lähre miättimähän, kukon meistä outo, ourompi, ouroon.

Pikkusiskooni, se lyhyenläntä ja pyäriä, vai kuinkahan soli, minen oikeen muista? No, joka tapaukses soli menny tällä viikolla Östermyyrahän sairaalahan käymäs ja sinnehän on meleko heleppua osata. Ny oli kyllä uus tiäki tehty, notta mennes mä viälä ymmärrän sen hämmennyksen osaamisesta. Mutta jotta takaasin tulles...siinoli taas näytetty kaikki osatut ja keeniperityt tairot.

Sille oli sanottu, ku lähäret sairaalasta, niin käänny vasimelle ja sitten liikenneympyrästä oikialle elikkä syämäkären pualelle, Soli ajanu jonkun matkaa, mutta ei ollu mihinään liikenneympyrää! Soli teheny näyttävän ja laajamittaasen uukkarin muutamalla torvenräikätyksellä varustetun ja takaasi lähtöpisteehin. Ja ottanu uusiksi koko homman.

Muttei ollu tullu mitään liikenneympyrää vastahan! Oli onneksi loppujen lopuuksi osaannu siältä jonkun kautta pois. Sei osannu kertua, mistoli tullu, mutta kotiansa oli osaannu monen uukkarin ja mutkan jäläkihin. Onneksi ny minä olin kotonani, mullon muutenki vähä hermot pinnas.

Se sano mulle, ku suurehen äänehen ihimettelin, notta osaathan sä ajaa aina käsityämessuultaki siihen liikenneympyrähän! Arvaakkaapa mitä se vastas!?

Soli koriattu pois! Koko isoo liikenneympyrä oli viäty sillä aikaa pois!

Joo-o, a.i.v.a.n.