Töistä lähties tyäkaverini Päivi lupas ottaa mut följyhynsä ja kyyritä autolla postin pihahan asti, josta mun olis sitte hyvä käpytellä oikoen kirjastohon.
Se lupas kyllä viärä mut perille asti, mutta mähän ny esmentelin, notta pian mä ny viimaases pakkaases pistelen kävellen kirjastohon.
Ajoomma postin pihahan ja nousimma molemmat autosta pois; Päivi viäräkseen postia sisälle ja mä lähtiäkseni kirjastohon. Päiviä vähä hualestutti, josko tarkenen, ku ei ollu silleen niinku oikeen isoosti talaviverhoja päälläni. Sanoon tarkenevani vaikka tuntu, notta sukkahousut pyöri kintuus tuulen mukana.
Sen verran oli holotnaa, notta kipaasin Päivin mentyä postihin itte heti takaasin autohon istumahan.
Päivi tuli postista ja kiataasi ittensä ratin taakse ja sehän peljästy niin hiivatisti nähressään mut!
"Taivas ku mä peljästyyn, ku solit siinä!"
Mäkin vähän niinku peljästyyn, ku se sillä lailla rupes peljästymähän kesken kaiken, ku sei ollu tulleskaan yhtään peljästyksis.
Kattoon siihen ensin hölömistynehenä ja sitten hoksasin, notta sehän luuli tulevansa tyhyjähän autohon, nottei niinku kukaan rentua kenottaasi etuistuumella.
Munhan piti mennä kirjastohon, mutta olinki hipsiny takaasin autohon, ku soli lämmin. Mä siis yksinkertaasesti unohrin mihkä molin menos. Tai sen, miten olisin ollu menos, jos olisin ollu menos sinne, mihkä mun piti olla menos.
Eihän siinä muukaan auttanu, ku nousta autosta uurestansa pihalle ja lähtiä sitä oikopolokua pitkin kirjastohon, siitei päässy autolla vaikka kuinka olis holotnaa.
Ihimettelin kävelles kuinka mulla oli päivän mittahan käret niin laihtunu, ku hanskat meinas purota niinku jollaki entisaijan tyämiähellä kesken tyäpäivän.
Sitten hoksasin, notta molin ottanu töistä lähties hattuhyllyltä Liisan hanskat! (Hattuhyllyltä...meillei mitään hattuja oo siälä.) No, sitte keksiin, notta kotokyyti on pelastettu, pakkohan Liisan on tulla hakemahan hanskansa, ratti olis tosi kylymä eikä lämpiääsi ennen Liisan kotua. Soitin Liisalle, notta moon ny täälä kiriastos ja mullon sun hanskat!
Se sano pärjäävänsä iliman hanskoja autos, mä aivan hätäännyyn, siinäkö meni mun paluukyytini! Mä alakasin maalaalemahan kylymänkyhymyjä ja kaikkia piruja seinille...notta se sitten lopulta tuli hakemahan ne hanskat multa kiriaston pihalta.
Sain kyyrityksen sitte kotia. Mullon tosi kivoja tyäkaveriita. Niiren aika ei tuu ykstoikkooseksi vaan niillon useen täystekeminen mun kans.
Niillon aika hyvä osa.
maanantai, 21. joulukuu 2009
Kommentit