Vielä kesken. Vaahterapuu purotteloo hiljakseen lehtiänsä, ei pirä mitään meteliä, notta mun on vain oroteltava lisäpurotuksiaan. Niin ku puun plei offeja. Eikö peliiskin oo jokkut purotuspelit? Tästä tuloo joskus komia pyäriä kranssi. Uluko-ovehen. Nuaren keltaasten lehtien toinen puali on komian punaanen, oranssin punaanen, ne tuloo sitten näkyvihin, kun tua kranssi on valamis.

Tulla tai jäärä toiseksi, kakkoseksi. Sen voi sanua oikeen positiivisestikin. Kuuntelin täs kerraasti tv:tä ja oli ollu just muistaakseni paralymppialaaset ja urheelutoimittaja sano, notta suami oli paras pohjoismaa heti ruattin jäläkihin...PARAS pohojoosmaa heti Ruattin jäläkihin. Just just.

Puuttini on kuulemma näyttäny (opettanu? ohjannu?)  kurkilinnuulle toisen lentosuunnan! Melekoonen miäs. Osaakohan se kurkien kiältäkin? Varmahan.  Mäkin kokeelen viikonlopulla yhyrelle naakkaparvelle, notta lennättä ny seuraavaksi tohon toisehen suuntahan (ja pysyttä siälä). Minkähänlaaset viittomiset siinä tarvitahan? Kerkiä ny ainakaan raakkumista opetella. Tai tairampa sellaasta osata ihan luannostanikin. Raakkumista.

Yläkerran miäs kävi oveni takana. Sillä oli joku outo tukupussi käresnään ja kysyi, notta onkohan nää sun? Puristellen päätäni tuijotin kerran näkemääni viarasta miästä silimistänsä tukupussihin. Kysyyn lopulta, mikä se on? Se vaan totes, notta "täytyy olla sinun, itse en käytä tämmösiä, nimesi oli nimeäni ennen pesukonelistassa, notta anteeksi nyt vain, pesin mustia vaatteita".  Ja sitten se laitto oven kiinni ja siinä mä seisoon sen tukupussin kans. Soli piäni pesupussi. Herkille aluusvaattehille.

Mulla on ny ehtamustanföhöriän valakooset kikkiliivit.  Ja uus naapuri.