Pian tuloo vuasi siitä, ku viätin aikaani sairaalas, soli mun syntymäpäiväni, ku menin sinne. Aivan hyvä paikka juhulia ittiään; tarjoolu pelas koko aijan.  Alaraajan elikkä fibulan (se, josta luki mun paperiis silloon: 52 v.nainen, joka mursi fibulansa mikä seksissä kipsattu) murtuman seurauksena tuli keuhkoverituluppa. Oikeen ku miättii, niin mulla on useen tosi huano tuuri. Mutta niinhän son, nottei pahaa tapa mikään. Olin sairaalassa peräti 8 päivää ja koko aikana mullei ollu yhtään ongelmaa kipsatun kinttuni kans. Sillä eihän sitä jalakaa ollu olemaskaan! Olivat jo kisanneet kaharen osaston välillä, notta kummalleko mut kärrätähän; kirurgiselle vaiko sisätautiihin.

Olivat torennehet, notta vaarallisempi tauti voittakoot. Keskellä viikkua säikährin, ku annettihin liikkumislupa, notta mikä hammajainen tuala sängynpääs luuraa tyynyltä!? Soli mun tönkköjalakani, se seksissä kipsattu fibulani. Ihmettelin suurehen äänehen, notta ku kukaan ei murehri mun jalakaani?! Aivan, sanoi hoituri, tämä onkin sisätautiosasto ja jalkasi kuuluisi kirurgiselle.  Pyysin hoitajaa viemähän sen jalaan sille oikialle osastolleen. Hoituri katto muhun ja sano, notta nyt hoiretahan yläpäätä vain (ei tarkoottanu mun korvieni väliä). Pyysin, notta jos se kärrääs kuitenki mun sänkyni käytävälle, pualehen välihin kumpaakin osastua, saisin kokonaasvaltaasta hoitua. Lupas panna mut hissihin sänkyni kans, niin olis äksöniä.

Jalka suussa