Sitei aina tartte palio osata sanoja, ku jo hyvä kuulija ymmärtää mitä halutahan. Yks pikkulikka meni tositosi kauvan sitten lainaamahan naapurista plättypannua. Flikka oli päässy perille mutteipas muistanukkaan, mikä sen nimi oli, mitä piti laihnata…hetken miätittyään soli sanonu, "mä talvitten tellaaten johona on teittemän tellaatta". Flikka sai 7 paikkaasen plättypannun. Niinku pitiki.

Mulla oli eileen yks täti kyläs. Justihin ennen ku se tuli, mä survoon elikkä syrppäsin pualukoosta hillua. Tömppäsin oikeen sellaasella puuvartisella tömpällä. Tömps. Tömps. Ny vasta hoksasin notta niillä mun puupäilläni olis tullu homma hoiretuksi kerta pläjäyksestä. Höh, ei sitä ny kaikkia voi muistaa. Puupäitä olevaksikaan. Puupäät on siälä Lorvihuanehes. Piu sanoo tyähuanestaan Lorvihuaneheksi ja musta se tuntuu melekeen samalta ku olis lorvikatarri menoillaan. Hyvä nimi.

Mihkä mä ny joraavuunkaan...niin mulla oli eileen illalla yks täti kyläs. Siinä sitten istuttihin iltaa naamat vastatusten ja laitettihin mailmankiriat kohoralleen kertaheitolla. Eikä ollu vaikiaakaan. Menin vessas käymähän, ku täti lähti kotiansa. Voi itkut…kattoon ittiäni peilistä…täti ei ollu puhunu mitään koko iltana mun ulukomuarosta! Toki kukas sitä ny kenenkään muatua moittimahan tai arvostelemahan, jos meinaa kaffiakin saara. Näytin vähä sellaaselta ku näyttää ne intialaaset hindunaiset, jollon merkkinä isästä, miähestä tai avioliitosta pilikku färiä johonakin kohtaa alaottas. (Sei oo kastinmerkki se pilikku hinduulla ottas vaikka ny te sellaasta luulettakin! Mäki luulin joskus. Hetki sitten.)

Mulla oli silimien välis isoo punaanen läjä! Siihen oli kuivunu punaaseksi bindiksi pualukanraato. Punaanen färi bindis tarkoottaa notton jonkun suajelukses, miähen suajelukses. No höh. Mun miälestä se tarkootti vaan, nottoli naama pesemäti.