maanantai, 22. lokakuu 2012
tryyköötä
Ny mullon kaks rautaasta silitysrautaa. Kyllä pellavaklettujen kelepaa.
Toinen on kolomikiloonen ja toinen peräti viiren kilon painoonen. Ei oisi ihan kiva pelata näillä kahavakuulaa, ottaas pian kipiää, jossei liikkehiä hallittisi oikialla lailla. Täs isoos luki myyntilapus, notta prässirauta, kyllä tällä hyvät tormookset housuuhin tuliskin. Tryyköörauta, sano kassalla yhtä aikaa seisova setä. Ei tarvita töpseliä. Ei muuta ku habaa.
Minen oo ny tarkistanu kuinka stäkki kiriootetahan. Tarkoottaa samaa ku pelaajalle rahat tai pelimerkit pinos siinä naaman eres. Ny on täälä internetiskin stäkkiä. On kuuklea ja naamakiriaa pinos mullakin ja vuaratus siihen päälle, notta ainakin ne on mun palveluuta pinottuna. Ja moon nualle tarioajille lihakarjaa! Lihakarjaa, jonka yksityysyyttä voirahan tarjota ja myyrä.
Näis teherän musta jos jonkinlaasia profiloontia ja analysoontia ja siitä taas muarostuu kaikki mainokset, joita mä näjen täälä aina joskus johonakin. Niinku ny sekin "kelpaisiko kunno pano". Nii-in. Mainokset miästä myären.
Yks Eija oli mennä vuasina kulukenu koko kesän hakemas perunoota omalta maaltaan. Miäs noli sinne istuttanu. Tuli syksy ja perunootten nostoaika. Oli siinä ollu Eijalla ihimettelemistä, ku ei mentykään omalle maalle korjaamahan pottuja vaan oli menty viarahalle maalle.
Eija oli koko kesän aijan hakenu perunansa naapurin maalta ja naapurit ei ollu kehrannu puhua siitä mitään, olivat vaan orottanehet, koskahan Eija tajuaa kulukevansa perunavarkahis.
Kommentit