Ostin tuallaasen lavittan köökin tyäpöyrän alle, tottapuhuen köökin tyäpöytä ei oo koskaan mitään töitä tai leipomuksia mun nähny tekevänkään. No, enivei, on joskus kiva istua sen ääres aamusella ja juara pläsipääkaffit, jottei tartte mennä isoomman pöyrän äärehen. Tuali on niin ruma notta menöö jo komiastakin. Seisua siinei voi, se pyärii. Kokeleemattakkin tierän. Limsakori on Vanhan Aijan löytämä.
Mun oli pakko taas kuvata sisustuksen toiseksi komeimpia juttuja; ruskioota munia.
Munista tulikin mieleheni, notta mennä viikolla sain puhelun jostakin firmasta ja puhujana oli lievästi virolaasittaan puhuva naishenkilö...alkoi heti kauppaamahan jotain eksklusiivi pruuveaa tai sinne päin, kuuntelin aikani ja miätiin, miten pääsen puheen keskelle. Sanoon sitten tiukalla äänellä, notta se on ny sillä lailla, notta moon keliaakikko ja moon tosi allerginen justihin tualle ainehelle.
Hetkisen oli toises pääs hiliaasta ja sitten kuulu naisenääni, joka sano,että vain niin... aivan uusi asia, tuota niin, kiitän ja hei!
Mua jäi vähän vaivaamahan asia ja menin kuuklettamahan...niin justihin, täyret pisteet taas mulle.
Oon keliaakikkona, jolle on kotimaaset viljat julistettu pannahan, täysin sopimatoon käyttämähän eksklusiivi kikkiliiviä ja pitsipöksyjä.
sunnuntai, 25. maaliskuu 2012
Kommentit