Suuttua silimättömästi. Silimitöön viha. Täytyy sellaasen olla melekoosta tunnetilaa, ku silimäkkin katuaa päästä. Mistähän tuakin sana; silimitöön, ny tuli mieleheni. Ai joo, haenkin lukulasini, helepottaa kirioottamista.
Oon jonkinlaases suvantovaihehes; meinaa murre karota kiriootuksista. Pirän kyllä viälä kynsin ja hampahin siitä kiinni. Son ollu kuitenkin Vilukissin yks tunnusmerkki. Minen takinkääntäjäksi ny rupia.
Molin viikolla apteekis. En käy kovin useen apteekis, sei oo mitenkään nekatiivista, notten mee sinne usiammin. Apteekis palavellahan ylihyvin, neuvotahan ja sen sellaasta. Muttei sinne heräte- eikä ikkunaostoksille lähretä.
Kun harvoon käyn apteekis ja kaikki lääkemainokset ohitan lehristä ja tv:n mainostauvoolla meen jääkaapille, niin päätin vähä kierellä apteekis hyllyltä toiselle. Kattua, mitä kaikkia uutta oli tullu esim. rasvoohin, joita käytetähän kutinahan ja allerkisihin ärtymihin. Kiertelin ja kattelin. Vertaalin hintojakin. Hyllylle oli ilimestyny kuusenpihkasalavaakin. Sitten siirryyn kynsisaksi- ja laastaritelinehen etehen, kattoon, notta onkos niihin ilimestyny jotain uusia innovaatioota.
Palasin takaasin rasvatuupiihin...siihen tuli myyjätäti ja kysy, jotta voiko se auttaa mua. Siappasin pari tuupia hyllystä ja kävelin kassalle ja sanoon löytäneeni tarvittemani.
Molin vähä hämmentyny yhyrestä päänupis syntynehestä oivalluksesta.
Apteekis ei kai tavata sanua, notta mä vaan kattelen. ?
maanantai, 10. helmikuu 2014
Kommentit