Päätin, notten kirioota Seinäjoen käsityämessujen aikana mitään, ettei kukaan oletakkaan mun pysyvän tolopillani ja täysis sialun voimis. Mutta ku ny tokan messupäivän jäläkihin moon jotenkin tolopillani ja vaikka mulla on varmahan jonkun muun jalaat, niin ne on ny kuitenkin mulla. Viarahat jalaat. On ne kyllä jo mahrottoman kipiät. Viälä pitääs kaks päivää pysyä pystys jalakojen, viarahien jalakojen päällä.

Harmi ku ei tullu otettua valokuvaa osastostani. (Kuulostipas hianolta. Osastostani.)




Mahtuuko sivuovesta viälä jotain? Mahtuu mahtuu, tua vaan, huutaa pikkusiskooni auton viärestä.



Mahtuuko takaa viälä jotain? Mahtuu mahtuu, tua vaan, huutaa pikkusiskooni.



Näköökö taustapeilistä jotain? Näkyy näkyy, tuu vaan, huuran mä! Ja näkyyhän taustapeilistä jotain...älytön messukuarma.

Terveesiä Kankaanpäähän Ullalle ja ystävättärelleen! Oli hianua, ku ette kävelly paitti vaan tulitta moikkaamahan. Ullan ystävätär sanoi, notta kyllä minäkin blogiasi luen, se on kyllä aika vaikeaa kieltä. Ullakin totesi, että joskus pitää oikein ääneen lukea, että pysyy kärryillä. Mä oon aina luullu pohojammaan olevan helepoin murre, muttei vissihin okkaan.

Niin, mun piti tulla kertomahan, ku pikkusiskooni tapas iäkkähämmän tuttavansa, joka vähä ouroksu mun riapumatto, räsymattotyynyjäni. NIin ei se ny mitään outua, notta mun Riaputyynyjäni joku ihimettelis ja täti oli niin iloosnansa, ku tapas pikkusiskooni ja sen äitin.

Kattoon vähä hölömistynehenä pikkusiskooni päälle (sen lyhyen ja pullian. Kuka hörähti? Ei multa muisti ala mennä). Äiti? Se katto mua yhtä pöllämystynehenä. Äiti?

Kattoomma sitten tätihin...joka katto meihin, notta eikö nua ny tajua:"Niin eikös tässä ookkin sun äitis?"

Sanoon muina miähinä, notta mä oon tuan siskooni siskoo ja se on mun siskooni. "Jaa-a", täti totes.

Mulla ja mun siskoollani on ikäerua 2,5 vuatta ( ja muutama kilo).

Käynti optikolla auttaas, joko mun tai sen tärin. Vai pitääsköhän mun hankkia uus peili, eres naamapeili?