Oon selevinny jo ainakin pari vuatta postilaatikolla, sillä keltaasella, johka purotetahan ne kiriehet, iliman suurempia ongelmia. Enoo enää purotellu sinne kiriaston kirioja jäären odottamahan noloona postikuskia. En oo liioon purottanu kiriettä, johka molin kirioottanu oman nimeni ja saajan osoottehen ja eherin havaata sen just ku se putos loorahan. Siinä sitä taas oroteltihin postikuskia.

Menin eileen postilooralle, johona postipoika (nätti ku mikä, pullohon laitettava ja tikulla tökittävä!) just oli tyhjänny sen keltaasen postilaatikon ja vei postipussia kuarma-autohonsa. Poika kattahti muhun ja sano, tuo se kirjeesi tänne pussiini. Soli sen ikäänen söpöliini, jokoli justihin viälä eileen leikkiny leikkejänsä, tyylihin: tämä olis poliisi ja kaveri vastaa siihen, notta tämä olis kans poliisi, etten halua olla aina rosvo.

 Mua vähä harmitti, ku postini ei ollu ku kiriakerhon peruutuslappu (tunnukset kiriakerhon sivuulle katees), menin sen lapponi kans poijan tyä ja sanoon, "tämon ny vähä typerä".

Poika sano, ei haittaa, tämä on kanssa.