Yhyren jutun vielä kerron muististani ennen joulua. Sen jäläkihin kerron kaikki, mitä mä muistan ja oon muistanu vuasien saatos! Vaikkei siltä näytä, niin niitä on vielä kuitenki enee kuin muistamattomuuksia. Onkohan?

On ollu melekoosta haipakkaa hoitaa päätyönsä ja siinä sivus sivutyönsäkin, josta on tullu yhtä työläs ku toisestakin. Menin eestaas täs yks ilta kattelen klettuja päälleni, ku Takataskuhun oltihin tuamas lisää myytävää ja minä lupasn tuojille ovia aukaasemahan. Kesken portahien tramppaamiseni soi puhelin ja se korvallani puhuun soittajan kans kattellen samalla omia romppehia följyhyni, ku huamasin, nottei puhelinta ollu niin mihinään.

Aloon hermostua, ei muuta ku taas yläkertahan, ei sielläkään, alakertahan, ei sielläkään. Lopulta soittaja kysy multa, notta mitä kummaa sä teet, ku alat hengästyä pikkuhiliaa enemmän ja enemmän? Sanoon melekeen itkuusesti, ku mun pitääs olla jo Takataskus ja puhelinta ei löyry!! Soittaja oli hetken hiliaa ja kysy sitten, notta omaako puhelintas kattelet? No, sitä sitä, mitäs muuta. Taas oli toises pääs hetken hiliaasta ja sitten ystävällinen naisääni kysy, notta sitäkö puhelinta ettit, jokon sun korvallas nyt?

Sitäpä niin.

Eteläkoreakin on ny justihin valamiustilas ja munkin pitääs pian olla, jos töihin meinaan. Toki tv-mainokses sanottihin eileen, notta "Peitä kasvojesi juonteet tänään, näytä heleä iho HUOMENNA!"

Josko sitten menisinki töihin vasta huomenna?