Keskiviikkona 21.8

Nuakuttaa. Pää pilikkii. Kello on 14.15. En mee päikkäreille, tupluuriille, en mee en. En opeta ittiäni siihen vaikka ny olis aikaakin. Ei nyt joka päivä, ei alavariinsa.

Joten...tukan kampaus ja naaman hymyynlaitto ja viitta hartioolle. Viitta hartioolle ja pihalla oli + 23. Muttei sitä voinu poiskaan jättää, kun olen rintsikkalakossa. Tuskin mua olis ny kukaan vaharannukkaan mutta paree varuuksi viitalla. Ja isoolla hikuamisella.

Se tunne, kun päätit laistaa tupluurit ja lähtiä hakemahan kirpparilta sen viikko sitten sinne jättämäni ja ostamattomani 3 (kolomen) litran Riihimäjen lasitölökin (kannella). Viheriän! Aah. Se tunne, kun päätit, notta pian son sun omas. Punasipuliille.

Se tunne, ku seisoot sen hyllyn äärellä. Sydän sykkien orotuksesta ja peitellystä innosta.

Se tunne, kun soli myyty.