Päriäsin elämäni kovimman ukkoosen kans viimme yänä. Istahrin puali kolomen aikoohin yällä parvekkehelle nauttimahan yällisestä valosousta ja on pakko tunnustaa ainojen alakaneen pyäriä jaloos. Motin kameranki esille tälläten sitä silimilleni, mutta tuli sellaanen olotila, notta salama suuttuu, jos alan leikkiä paparatsia, kun son kovimmas tyäntiimellykses.Tulin nopiaa sisätiloohin, niinku ny se jotakin auttaas, jos salama päättääs mua grillata tikkuvartahien sijahan.

Voin tunnustaa, notta soli mun elämäni kovin ukkoonen, vaikka luulin sen jo Italias joskus nähneeni.

Säistä puhuminen tuaa ihimisiä toisiansa lähelle, on yhtööstä koettua asiaa ja jos vaikka se toinen ei ookkaan yällä kuullu tai nähäny mitään. Tiärän mä ihimisiä, jokkoli nukkunu koko tapahtuman ohitte. Pitääki muistaa kysyä, mitä ne nauttii iltasella iltapalaksi. Onko pelekkiä liämiruakia.

Näjin yhyren tuttuni ny iltapäivällä, joka sano het ensitöiksi, ku on aina näin kuuma. Sanoon sille, notta ota ny tua verkkaritakki ja lenkkarit jaloostas pois, sekin auttaas palio asiahan! Sillei oo koskaan hyvin eikä taiten; Aina on kylymä, Aina on kuuma, Aina tuuloo lujaa, Aina sataa, Aina on näin kuivaa,  Aina on liukasta, Aina on ...Ei tartte sataa ku 10 minuuttia, niin Aina sataa. Siinei munkaan seliitykseni auta, oon joskus yrittäny kysyä, notta mikä olis sen ilima. Muttei me oikeen päästy samalle aaltopituurelle. Tänään sitte keskusteltihin viimme öisestä ukkoosesta.

"Meillä oli kauhia ilima viimme yänä!" se sano
"Niin oli!"
"Oliko teilläkin?" se kysy
"No, pakostaki, eihän meirän talojen välillä oo ku vajaa kilsa."
"Näjikkö salamia? Meirän kissa meni heti sängyn alle piilohon", se sano
"Näin mä sala..."
"Salamoottiko teilläkin?" se kysy
"Johan ny toki, eihän täs oo ku kilsa..."
"Kuinkä pitkästi salama näkyy?" se kysy
"No, ainakin täältä Seinäjoelle ja takaasin"
"Tulooko se takaasinki?" se äimisteli
"En mä tiärä. Mitäs se kissa..."
"Kissa meni piilohon ja minen uskaltanu sattuakkaan siihen, jos se olis ollu sähköönen niinku talavellakin. Oltaas pian molemmat kualtu!" se katto mua moittivasti.
"Eihän se ny sillä lailla. Son staattista sähkyä, joka talavella tuloo kissojen turk..."
"Mitä On!?!"
"Son se eri sähkyä, ei se tee mitään pahaa. Staatt..."
"Mun pitää heti sanua Reinolle, nottei saa ukkoosella kissiä silittää, kualoo kissi!"
"En mä ny sitä tarkoota, mutta talavella, ku silittää..."
"Pitää sanua heti Reinolle, notta oli hyvä ku en saanu sähköiskua kissistä viimme yänä!" se intti
"Salama on itessään pelekkää sähkyä, ei kissi."
"Mistä sä tiärät, nottei saa silittää ukkoosella kissiä?" se halus tiätää
"No, enhän mä, niin ... ku mä tarkootin...mun pitää mennä ny."

Kiva kuulla ny seuraavaksi kyliltä, notta musta on tullu ukkoosen vs. kissien asiantuntija. Toki joskus menneinä aikoona tyttäreni pyyti mua kertomahan, mitä muistan omia kokemuksiani noitavainojen aijoolta. Tokihan mä ny kissitki tunnen ja käyttäytymisensä. Mitäs mä; meteorolooki ja vähintään akrolooki.