Kerron yhyrestä tutustani, joka kanto eteläpohojalaasen miähen kansallispukuhun kuuluvaa kauhavalaasta helavyätä elikkä lappavyätä juhulapaikalta tupahan. Vyäs on palio pikkuusia lappoja elikkä solokia. Yks kaks se oli huamannu, notta jokin putos. Voiko yks lappa muka purota uuresta helavyästä? Oli kattellu laattiallekkin muttei ollu mitään löytäny. No ei sitten, soli ajatellu.
Helavyähän kuuluu kaks puukkua, eli son kaksneuvoonen; isoo puukkoo on pitopuukkoo ja se pikkuunen on jungi. "Sillä jungilla eli pikkupuukoolla syärähän askista voita ja näperrethän palavattua lampahan reittä, krassathan piippua ja pirethän pikkupoikia kuris. Isoo puukkoo on pitopuukkoo, sitä käytethän häis, ristiääsis, naittajaasis ja sitte sillä ratkothan raavasten miästen kesken periaatteellisia kysymyksiä." (Iisakki Järvenpään puukoos ollu runoelma.)
Helavyä oli laitettu kotona sitten siävästi pakkauksehensa, nottei tärvelly. Soli touhunnu yhtä sun toista ja sitten lähteny autolla johonkin. Tuttuni oli pössähtäny istumahan autonistuumelle ... AUTS!...onneksi oli jo ehtiny kiataasta pellavakletun helemoosta jonkin verran kiinni vetääkseen sen puansa alle suarempahan, mutta jokin kerkes kuitenki pistää reitehen. Soli istunu varovaasesti ja nostellu reittään, mikä siälä ny nuan kipiästi ja terävästi pisti. Oli saanu kletun taskun puansa alta hollille...jokin siälä taskus oli poikkipäin.
Ku aikansa tamus taskun sisältyä ja käänteli jotakin siälä olevaa pistävää, niin sai kun saikin siältä pihalle puukoon! Soli sen kaksneuvoosen jungi elikkä se 10 senttisen terävän ja kapoosen terän omaava pikkupuukkoo! Soli puronnu suaraan vyästä pellavakletun taskuhun! Hölömistynehenä oli tuttuni sitten istunu autos kylille lähärös kauhavalaanen käres. Niinku ennen vanhaan Här-män Hä-jyt..
Hyvää säkää siinoli palio mukana. Normaalisti kletun leviä helema menöö kauvaskin puan alle ennenku käyttäjänsä ehtii sen suaristaa. Onni onnettomuures oli notten saanu...siis se tuttuni ei saanu kauhavalaasesta puahonsa vaan oli menny kerranki autohon tyhyjin käsin ja siksi ehti siapata helemoosta kiinni ennen istumista.
Puukkoo olis uponnu sillä istuumelle mössähtämises meleko syvällekkin...Tuttuni on tänä päivänä tosi tosi onnellinen ehjistä kakkimalihaksistaan!
keskiviikko, 4. toukokuu 2011
Kommentit