Ensin ajattelin, notten kerro. Mutta eipä taira teille mikään tulla uutena, vaikka tunnustanki.
Mullon avaamet yläkerran Hiliman asuntoon, kun hoiran sen kukkia sen livahtaes lomille. (Sei taira tietää, notta pääsääntöösesti tapatan omat hortensiani.)
Niin, menin äsköön taas kastelemahan Hiliman ruukkuistutuksia ja yhdessä laattialla olevas isos ruukus jukkapalamun juurella on siälä täälä mukavia ... sellaasia niinku auennehia parin sentin kokoosia siämeniä, joista kivasti näkyy jo hahtuviaki. Niistei oo vielä kasvanu mitään tunnistettavaa.
Mutta kastelen ne aina varovaasesti ja vähä livahutan vettä päällekki, notteivat kärsi kuivasta huaneilimasta. Nei oo oikeen menny etuaeremmäksi. Tänään menin oikeen kontilleni laattialle kattomahan kastelun jäläkihin, jotta minkähän kasvin isoja siemeniä ne vois olla ja onko jo ituja tai sirkkalehtiä.
Siämeniä?!? Noliki sellaasia joulukoristehia, tosi pikkuusia punatulukkuja, sellaasia lintuja, joita aina on joulukukkakoriis yms. Hilima oli painanu niiren nokkarustinkia rapaa kohoren, niinku muka nokkimahan jotaki.
Ny ne on ku uitettuja pikkukissoja. Kiva juttu. Hilima tuloo viälä yllättymähän.
Kuinkahan nopiaa niistä tuloo isoja lintuja?
Kommentit