Kaupas myytihin vanhoja presirenttikaffinpapuja puali-ilimaaseksi poikes. Mähän ostin niitä ja miätiin, notta on sitten jouluna kiva laittaa kynttilöötä kaffinpapujen sekahan. Harmittelin, että kun olisi eres kaffimylly niin sais jauhaa kaffia, notta viäläkö muistaa, kuinka se tapahtuu.
Pakkasin kaffinpavut orottamahan joulua ja jouluusia askarteluja. Menin keittämähn tavallista kaffia ja mitä näinkään...mullahan oli seinäs 2 kaffimyllyä!! Lähelle EI näje kunnolla!
Pitänee vielä oikeen tuahon erellisehen postaukseeni liittyen kertua yks juttu, joka on mulle aika vaikia juttu.
Otto-automaatiis oli/on kaks korttireikää. Mietiin ääneheni kerraasti sirukorttien ilmestymisen aikahan, notta kuinka MÄ tuun muistamahan, notta mihkä reikähän mä tämän uuren sirullisen korttini tukin?!
Tyäkaverini Liisa kuuli hätäälyni ja sano, notta liekö tua ny niin vaikiaa. Ajattelet vaan, jotta S-kirjain on sama kuin millä sana sininen alkaa, notta siihen siniseen reikään nyt vaan, ei pitääsi olla isoosti vaikiaa!
S kirjain on sama kuin millä sininen alkaa, ja siihen...justihin niin. Sillä hetkellä tiäsin, notta loppueloni aijan tuun takkuamahan ottoautomaatin kans. Liiemmälti en siälä käykkään. Mutta ku meen, hoen mantraa...siru siniseen, siru siniseen, siru siniseen...
Ajatelkaa ny...mulle S kirjain on keltainen väriltään! KELTAINEN! ja SIRU on sanana KELTAINEN! Mee ny sellaanen kortti sitten tukkimahan sinisehen reikähän!
Kommentit