Juttu sisältää tuotesijoittelua.

Ette usko, mitä moon ny tehny? Moon koonnu Ryyssonin! Klik klik. Dy-son Aller-gy on sen syntymänimi mutta mä aion kutsua sitä Porthokseksi. Se muistuttaa mun mielestä jotenkin yhtä muskettisoturia. Vaikuttaa ainakin pelottomalta, sulukahattua sillei oo, mutta eiköhän sekin tuu, ku aikansa villakoirieni kans seurusteloo. Ja mun. Kaupas olis ollu Dy-son Animal niminenkin, melekoosen tyyriskin, mutta ku mullei oo muita elukoota ku nuata villakoirat ja mä itte. Joten en teheny sen kans tuttavuutta.



Moon ihan täpinöösnäni, mullon ny uus imuri,  jonka kans pitääs teherä tuttavuutta ja toivottavasti oikeen ystävystyäkkin! Minen oo puhunu mitään vielä vanhalle imurilleni,  sille, joka omistaa hirrrrmuisen määrän pölypusseja, käyttämättömiä, notta sen paikkaa on ny kysytty ja sille tultukin. 

Toki vois laittaa imurit samahan siivouskomerohon ja orottaa, jos joku aamu olis rikkaimuri syntyny: Nordysondica.  Sellaanen pikkunäppärä, jokei imisi ittiään kii vastuukihin. Mullei kyllä oo pöyrällä murenoota, kun ei täs huushollis kukaan syökkään. Siis pöyrän ääres. Tv:n erusta ja kiikkustuolin välinen matka kyllä on useenki reunustettu Hannun ja Kertun leivänmurusilla. Nei kyllä hohra kuunvalos, mullon kaihtimet yällä kiinni. Useen silimäkkin.

Voi että, aivan ku olis menny justihin kihiloohin…mä ja Porthos. Kaikki viälä mahrollista ja saatavilla, eres auvoonen yhteeselo. Porthos oli muskettisoturien ilonpitäjä, joka rakasti viiniä, laulua ja naisia. Tämei oo aivan samanlaanen, tää mun Porthokseni, se rakastaa pölyä, villakoiria ja mua.

Musta tuntuu kyllä, nottei se osaa suamia, kumma tunne, sen pitääs osata enkkua, kun son siältä kotoosin mutta kummallisesti se on kuitenkin saksalaasen näköönen. Höh. Son jotenkin niin maskuliinisen oloonen. (Minkähän takia englantilaanen ei voisi muka olla maskuliinen?)

No, minen ainakaan aio kutsua sitä mitenkään Siikmundiksi, son Porthos. Hoo keskellä.