Molin kuuntelemas jatsia ja pluussia mennä lauvantakina. Minen oikeen rentouru raastavas jatsis (herkät korvat, kumpaanenkin) mutta tykkäsin lujaa Leinon Tomista ja Dalla pé se vasta oli! Voi sitä soittajien elämisen riamua valakoosis takiis ja kissirusetiis. Hostikan Juhalla oli frakki. Mun oli pakko laittaa tuahon tua virasperäänen kiriaan; ähävä, äffä, muuton olisitta luullu, notta Hostikalla olis ollu följys rakki. Saaren Sami oli ku Frangeenin Simo, nuan niinku nährä. En ollu koskaan eres ajatellu ostaa rallapeen levyä mutta ny son harkinnas!

Yleesö eli Rallapeen joukos, se osas laulaa johonakin kohtaa pänrin kans houdii, houdii, haudii haudii. Ei harmaanta aavistusta tuliko nua sanakkaan ny oikeen, luatan korvakuulohon (muistista ny puhumattakaan diudiudiu...). Luulen, notta faninsa olivat kaikki paikalla ja ne tiäsi mitä tuleman piti. Minen olisi osannu alakaa laulamahan. Lähiympäristöni oli siitä varmahan varsin tyytyvääsin miälin.

Mulla on tälläänen sekava plokipohoja ja aamulla kattoon kuinka jokin kirjaamen osa liikkui. Ei liikkunukkaan. Liikkui. Ei liikkunukkaan... Olin varma notta nyt se iski, virus! Pian liikkuu jokaanen kirjaan ja täyttää ruutuni kokonaan. Solikin piänen piäni herelmäkärpäänen! Kuinka suuria ne hirvikärpääset on? Mullei oo kyllä hirviä täs huushollis. (Vain villakoiria.)

 

Nuasta villakoirista tulikin miälehen...sain Johannalta tämmösen ihanuuren. Iski asianytimihen. "Dammtussorna under sängen är BARA änglarnas
små tofflor". Huhhuh, enää ei tarvi murehtia villakoirakenneliä. Enkelit ne vaan jättää petin alle pikkuruiset toffelinsa! (Onneksi ei siipiä, niinku ensin muistin ton lausehen...jos olis lukenu notta siipiä, niin mua olis murehruttanu, notta kuinka palio meitä samas makkaris sitten oikeen onkaan...osa ei olisi päässykkään palaamahan takaasin.)

 


Una, sanoot, notta näistä Lam bin vessappaerirullistakin vois pongata runojas. Onko jokaases rullas eres yksi sun runo? Yhressäkään ei oo kirjoittajan nimiä! Moon ny näitä rullannu, ei malta eres käyttää. Olisin laittanu paperiliuskan runokirjojes välihin, jäläkipoloville ihimeteltäväksi.

Ny se taas kulukoo tuas mun naaman eres, tiatsikanruurus! Se elukka. Se mikään herelmäkärpäänen oo, sillei oo siipiä...sillon piremmät tuntosarvekkin ku kruppinsa. No höh. Sei varmhahan tartu tähän kiriootuksehen vaikka pläjäyttäisin sitä jollaki silimäklasikotelolla? Kokeelen...