Tämä laukku on melekoosen syvä ja täynnään pääsiääsmunia, tyhyjiä sellaasia. Alootin keräämähän niitä...äläkää kysykö syytä, siihen en osaa vastata. Kunhan tuli iili päälle, niin alootin. Mutta ny munia tarvitahan kylälläki aina tasaasin väliaijoon. Sana on kiiriny, notta mun muniani saa lainata. Näiren sisälle on hyvä laittaa arpavoiton nimi. Vähä tyälästä toki, mutta näyttää kivalta arpakopas. Yks sun toinen on alakanu tuamahan mulle munia, siksi pussis on jo isojaki munia; machomunia oikeen. Mullon monen akan ja järiestön kans yhtööset munat.

  Nämoli yhyres kiriekuares, johona luki, notta mut o valittu telviksen saajien valintahan. Avasin innostuksis, notta onhan tää ny, oon jo yhyren päiväleheren paneeliryhymäs ja miätiin, notton sana kiiriny, ny mua tarvitahan yhä laajempihin valintoohin mukahan. Notta sellaasta arvostusta olis. Justihin niin. Kuaresta flänähti kasa jos jonkinlaasta silippua eteheni. Kattoon sitä hetkisen aijan ja tuli miälehen Va-lit-tu-jen palojen kiriekuaret. Otin roskasangoon ja flitaasin koko komistuksen sinne. Se siitä arvostuksesta.

Pitääs olla palio aikaa, ku tuanki kasan olis selevittäny ja sitä paitti siältä olis tullu varmhan sen seittemän päivää lehti, jotei meille osteta. Lauraki mennä vuasina lainas salaa alakerran serältä, noli kimpas mua vastahan. Nykyään Laura tuaa mulle useen junalukemisensa tuliaasiksi; justihin sen seittemän päivää tai hymyn... ja hymyylöö pitkähänsä antaesnaan sen mulle. Näyttää, nottei kaikki opit menny perille tai notta uskaltaa jo niskuroora mua vastahan.

Mutta mäpäs sitten siirränki osaamistani tualle piänelle jäläkipolovelle; Pyrypoijalle, 2v., ku en enää saa uskomahan nuata isoompiani. Opetin sen kuinka voi jäätelöalustan nualla...äitinsä tykkäs lujaa. Sano, notta mä saan kyllä pestäkki poijan naaman. Olin sen verran viksu, notten näyttäny poijalle, kuinka solis voinu kokeella kiälellään, notta ulttuuko se nenänpään siivuamisehen jäätelöstä. Olis pian sitten teheny sitä samaa seuraavas räkätaurisnaan.