Istuun kaikes rauhas vihoroon ja viimmeen päästessäni kotia eileen illalla. Otin oikeen rentoutunehen asennon ja istuun kattomahan Komisario Morsea, kun puhelin soi. Hengästynehen oloonen poika alootti niin tuttavallisesti, notta ajattelin, että kenenkähän tutun poika se on ja onkohan sillä jokin hätä. Olihan sillä hätä, soli yrittäny mua kiinni jo pitkin iltaa ja minen ollu vastannu kesken tikkuamisiltani yhtehenkään puheluhun.

Yritin päästä välihin ja alootin aina, kuule ku...mutta juttua tuli poijalta niin soljuvasti, jotta ajattelin loppuviimmeeksi ehtiväni syärä siinä samas voileipäänikin ja kuunnella. Ja laitoon pysyäytyskuvan Morsehen.
Poika hoki, notta ku moon vanha asiakas ja oon ollu mukana 22 vuatta sitten, niin mitäs jos laitettaas tulemahan vuaden leheret pualenvuaden hinnalla ja että ehtisin aina lukia ja omaksua edellisen numeron, niin uus tuloo vasta sitten. (Niinhän ne aina, ensin vanha numero ja sitten uusi, no joo.)

Ku se kolomannen kerran alootti, ku moon vanha asiakas, niin kysyyn, notta sano ny mikä se lehti oikeen on, mitä sä kauppaat vanhoolle.

Painonvartijat -lehti soli. Mä sanoon sille, jotta oon jo niin vanha, notten koskaan osta kaupastakaan lehtiä, jos siinä on ruaka- tai laihdutusjuttuja tai kampanjoita tyyliin "kesäksi rantakuntoon". Poika kysyi, että miksi en. Kysyyn siltä, jotta soitakko siksi, jotta mä olisin vanha taikka lihava? Sei oikeen tiänny mitä sanua, alkas vaan uurestansa myyntipuhetta. Sanoon sille, ku moon nykyään niin timmis kunnos, ettei enää kannata lukia painonvartijalehtiä, kyllä tämä paino jo pysyy ja paranoo vaan iän myätä iliman vartioomistakin. Poika oli pettynehen oloonen ja sano sitten, että siinä te näettä, notta hyviä ohjeitä näis lehdis on.

Kehuun, jotta on niis, hyviä ohjeita on. Poika toivotti hyvät illan jatkot ja multa oli menny ruakahalu ja sammutin Morsenkin. Hyviä ohojeeta niis on, on niis. Pitääs olla vain kykyä sisäistää asia, jotta vois ulkoistaakin omaksumaansa.
Onneksi poijalla ei ollu näköpuhelinta. Kauhiaa jos se tunsi mut niinku jo ennestään ja totes hiliaasesti, notta kyllä, on se painonsa vartija.