Viimmeenen lomapäivä. Kyllä moon saanu äntihinki jotain. Oon kyllä oikeen ollu laiskanakin vain väsyäkseni kaikkiin niihin ireoota pursuavihin tuumooksiihini. Niille pitääs taas saara lomaa ja aikaa. Ikuunen dilemma. Kiriootin tuan oikeen reellä.

Eileen alakas kuulumahan jostakin naapurista imurin ääni...sehän laukaasi mus samanlaasen enerkiaa pursuavan fiiliksen. Samoolla meteliillä voisin mäki teherä jotakin tähärellistä.

Koputin imurikomeron ovehen. Sei sanonu, notta sisään!? Avasin kuitenki, vähä niinku kotiviini -laulus, ku joku nojas ovisummerihin. Kysyyn siltä, notta lähärekkö mun kansnani lenkille? Sei taaskaan sanonu mitään mutta eikös vaikeneminen oo myäntymisen merkki?

Otin sen laattialle ja pukkasin vähä jalaalla kylykehensä naurahtaen, notta tänään mennähänki vaan paliahia paikkoja ja vain vähän otetahan jostaki soffan alta iliman suusuulakesta. Nottei niinku trenkää imaasta mitään sisähänsä, jokkei sinne kuulu. Aivan niinku solis ollu samaa miältä.

Huh. Kaikki meni hyvin. Imuroova naapurini lopetti imuroomisensa vasta 24 minuuttia myähemmin ku mä, soli aloottanukki mua ennemmin ja sillon 1 huanes vähempi. Mua vähä niinku miätitytti oma tapani teherä siivot. No, lillukanvarsihin ei ny kannata takertua. Seuraavalla kerralla mä jätän imurini huutamahan yksistänsä ja käyn kaupas sillä aikaa.

Eikö tavata sanua, notta ku oikeen koville ottaa, niin koiraski poikii? Tyttärenpoikani Pyry, runti 2 vuatta, soitti mulle ja oli kuulemma hyppiny vesilätäköös. Sanoon sille, nottei mumma oo saanu hyppiä mihinään. Se kuunteli hiljaa, ja sano sitten...nii-in. Sitten sen äänehen tuli oikeen uutta potkua, ku se sano:
"Masus vauva!"
mumma:" Vauva!! KENEN masus!?" Tyttärellä viälä opinnokki kesken...
Pyry:" Inka-vauva!"
mumma:" Niin, mutta KENEN masus on Inka-vauva!!?"
Pyry:" Pülün!" (Lausutaan Pyryn.)

Okei. Amista on siis tulos mumma 3kymppisenä ja musta isomumma,  jonku verran yli 3kymppisenä. Okei.