Jostain kumman syystä tuli eileen miäleheni muistoja yli 2kymmenen vuaren takaa. Olimma ystävättäreni kans lähikaupungis tanssimas. Kotialähärön aikahan yällä, meirän tuli näläkä. Lähärimmä ettimähän kaupungilta grilliä. Vähä meitä jännitti, jos sitten saamma enää taksia kotia, ku emmä jääny näliisnämme hortoolemahan tanssipaikkamme lähistölle.
Löysimmä läheltä asemaa grillin. Söimmä höyrymakkarat, kävelimmä sitten asemalle ja soitimma siältä taksin, ku ei siälä roikkunukkaan autoja, vaikka niin olimma luullu. Maalaaset kaupungis.
Mulla oli syli täynnä tuarekurkkuja! Aivan, syli täynnä viheriöötä pitkiä tuarekurkkuja. Olin saanu ne kotiatuamisiksi yhyreltä tutultani sen kasvihuanehesta, se tiäsi, notta tulisimma tanssimahan kaupunkihin. Pirin kurkut tanssi-illan aijan narikas, ku menin hakemahan niitä poislähtiesnämme, niin sain melekoosia vitsiä mukahani portsarilta. Toivotteli meille kaikille oikeen hyvää yätä...
Saimma taksin. Nousimma siihen aseman pihasta ja takanamme oli jo suljettuna yks toinen soittoruakala, muistaakseni Amapoola. Sillä ei ollu kovin kaksinen maine siihen aikahan, sinne mentihin juamahan reippahasti ja kattelemahan kaveria kotia viätäväksi. (Näin olimma kuullu.) Mei oltu siälä koskaan oltu ja eikä oltu koskaan menoskaan.
Kömmiimmä taksin takapenkille. Mulla syli täynnä kurkkuja. NIinku halakoja. Matkalla kuljettaja katto useen taustapeilihin. Tottapa sylillinen kurkkuja kaharen aikahan yällä ei ollu niin tavanomaanen saalis tanssireissulta.
Lopulta se kysy, notta olikos Tytöillä ollut mukava ilta... Sanoomma, notta oli ollu! Saitta sitten kaverit kotia vietäviksikin, kuljettaja sano. ???? Meitä vähä ouroksutti, kaverit kotia viätäviksi? Vastasin, nottei me mitään kaveria oltu ettitty eikä löyrettykään. Oliko Amapoolas paljon porukkaa, se kysy. Ei me tieretä, vastasimma. Ai joo, ei me oltu Amapoolas. Kuljettajaa vain hymyylytti, Tajusin, nottei ny kannata alakaa toristamahan, notta sattumalta tulimma Amapoolan erestä kyytihin, ku halusimma makkaraa ennen kotia tulua.
Annoon autos ystävällenikin muutaman kurkun kotiaviätäväksi. Olihan niis jaettavaksi asti. Jäin kyytistä poikes kotipihas, änkesin ittiäni takapenkiltä, oli vähä hankalaa kurkkujen kans. Kuski kysy, notta tulisko se auttamahan sulhasten kantamises? Sanoon, nottei tartte.
Tajusin sillä hetkellä, notta miltä mä oikeen näytin; syli täynnä pitkiä kurkkuja yäsyrännä, varmahan ekaa kertaa silloli sellaanen akka takapenkillä. Kiitin kyytistä ja päätin, notten seliitä enää yhtään mitään. Jääköhöt kaverilleensa kerrottavaa.
Kuski toivotti mulle leviästi hymyyllen oikeen hyvää yätä ja käski kohorella hellästi jäljelle jäänehiä sulhasiani...
Kommentit