Biojäte. Eikä se tarkoota mitään äänielokuvateatteria. Ny meilläkin on sellaanen roskalaatikko, johona lukoo, notta tähän laitat piojättees käärittynä sanomaleherestä tehtyhyn roskapussihin taikka paperipussihin. Niin ja siihen sanomalehtipussihin, keskusaukiamasta tehtyhyn, laitetahan kaffinsakat suaratinpussiinensa ja kaikki ruakajätökset. Liämet ruuista saa kuulemma kaataa viämärihin (son vale, tuskinpa kaikkia saa).

Minen ehtiny teherä jätepussia hesarin keskiaukiamasta, ku pääsi roskalaatikon tulo yllättämähän. Sen piti tulla jo lokakuus, joten eheriin sillooset pussukkani jo hävittää. Pakkasin tänä aamuna piojätteheni. Niitei palio ollu. Kaffinsakkoja tuli aamullakin. Ne olis pitäny jättää kuivumahan päiväksi tiskipöyrän kulumalle taikka vähän keskemmällekkin, ku yän yli voi kuivattaa, niin ei tulisi paperipussista pihalle ja mulla oli aamuuset sakat, nei mihkään keriinny kuivahtaa.

Avasin Ykköset leheren keskiaukeaman, minen muistanu, notta siinon niittiä, huakaus. Nypiin niitit poikes. Niitit pakkasin metalliastiahan meneväksi. Otin jääkaapista vanhan jukurttipurkin. Sitei voinu kaataa viämärihin, oli sen verran mansikanklönttiä. Avasin jukurttipurkin kannen ja flitaasin sisällöt leherelle ja kaffinsakat päälleen. Tunsin itteni melekoosen typeräksi, ku kattoon lehtehen imeytyvää jukurttikaffinsakkaomenankuariseosta. Ja kääriin niistä niinku lahajapaketin. Pelekäsin koko aijan, notta jukurtit lähtöö liikkehelle jostakin saumasta. En pannu lahajanaurua päälle.

Purotin sen piojäteastiahan fillariani hakies. Tiärän justihin, mitä siälä piojäteastias paketilleni tapahtu. Jukurtti kasteli mun lahajapakettilehteni ja tuli sakkoonensa läpitte. No, tähän aikahan saalis ehtii toki jähmettyä kylymäs mutta kesällä taitaa olla toisinkin. Huakaus. Sitten naapuris olevat omakotitaloot laittaa nua piojätejutut poltettavahan jätteesehen. Samaa kakkaa ja eri loorat. Osoote kuitenkin sama. Innovaation huippusaavutusta.