Olen etsinyt vanhoja valokuvia 1930-1950 luvuilta tekeillä olevaan Vähänkyrön kuvateokseen ja samalla menin moniin muistoihini, vaikka en nyt ihan 30-luvulla vielä elänytkään. Onneksi olen saanut itselleni isovanhempieni talosta melkoiset määrät vanhoja papereita. Kaikkia en ole edes vielä mennyt läpikään. Vaikka äitini synnyinkoti on joskus kokonaan palanutkin, niin kuitenkin hämmästyttävä määrä vanhoja kirjeitä, valokuiva, papereita, kuitteja, ostokortteja ym on pelastettu.
 

001-normal.jpg


Nämä ovat hautajaiskutsuja, (hyvin läheltä 1900-luvun alusta lähtien) perheen päämiehelle emäntineen. Päämies sai ottaa jokaisen emäntänsä mukaan, jos niitä taloudessa oli enemmänkin kuin 1 kpl. Kutsut lähetettiin talon isännän nimellä ja se toinen osapuali oli vain "emäntineen".

004-normal.jpg

Valtion yleisostokortteja. Näitä oli laatikossani vaaleanpunaisiakin. Jotenkin söpöä, että värejä oli käytetty. (Näillä korteilla jäi varmaan moni Mövenpickin suklaajätskipaketti saamatta.)
 

003-normal.jpg

Vihkiäiskutsuja, useammalta vuodelta 1917 lähtien. Haitari mukaan, lukee yhdessä kutsussa. Eeli-paappani oli pelimanni(kin) ja varmaan siksi saikin niin älyttömän määrän hääkutsuja!

002-normal.jpg

Kuuliaiskutsuja! Kuuliaisiakin on juhlittu! Näitä on v. 1916 lähtien ...Vastausta pyydettiin klo 1 i.p. Voi kuinka söpöä! Näitäkin on vino pino jäänyt tallelle mummani ja paappani tulipalosta. Rippikoulukiitoksissa oli rippilapsen nimi ja sana "rippikoulumuisto". Rippikoulukiitos oli nykyisen käyntikortin kokoinen.

************************************************

Vilukissikin palaa kehiin...murtehellaan: Urhonvoltti kahrella kiärtehellä! Onkohan se vaikiempi kuin kolomoissalkkovi? Paree, ku ei kokeele. Pirän tämän purukalustoni. Hammaslääkärikin sanoi, että hampahani kestää koko mun eliniän. Viittiny sille sanua, nottei niitä oo perinnöksi tarkootettukaan. Suvun nuarin, Akselikaan (5kk) ei niitä halua, vaikkei oo isoosti viälä omiakaan.