Äimänkäki. Se jäi poikes erellisestä eläämellistä jutustani. Mitenkähän tuan äimänkäen ny seliittääs, tiärä oikeen ittekkään. Se on kait  sellaasta, notta olis oikeen ällistyny tai hämmästyny jostakin asiasta.

Niin, ja joskus joku voi olla ihan käkenäkin juhulis (tai vaikka koto-olooskin). Silloon olis päästäny sen koiransa irti liämiruakien kans. Monasti tuallaanen käki ei oikeen nätisti kuku, vaan möyrästää.

Moon yrittäny kuunnella niitä monen monituusia keskusteluja nuasta kiakkoleijonista (ei kai meillä muita leijonia ookkaa, Ruakolaharen leijonaki oli aikoonansa floppi, ai joo, onhan meillä lionsit) ja oon yrittäny päästä henkehen mukahan. Jääkiakon urheeluhenkehen. Oon tosisnani yrittäny ajatella, notta son hianua ku oikeen analysoorahan tulevia Sotsin kisoja varten tehtyjä pelaajavalintoja. Keskustelevat jääkiakosta niinku kysees olis mailmaa suurempi juttu.

Tai ei soo keskustelijooren vika, spekuloonnit, teeveehinhän niitä pyyretähän mennen tullen ja viälä palateskin.

On se jääkiakko valtava juttu. On se, valtava juttu. On se jääkiakko. On se valtava. On se. Juttu. Ja mä Äimänkäkenä sen takia.