Jos ny kattotta taikoja teheren mittumaarina prunnihin ja näjettä siälä jonkun tutun, niin kyllä son hukkunu. Juhannusyänä kasvia kerätes kantsii vähä kattua minkälaasia pikku-ötököötäkin tuloo kerätyksi. Niitei trenkää tällätä tyynynsä alle kukkien joukos, nottei herää naama aivan ruvella ja mahrollinen heila katuaa viärestä sen siliän tiän. Ei siinä mitään, mutta josse lähtöökin kauhusta huutaen niin koko kylä tiätää taas, notta pipariksi meni keskikesäntaijat ja seuraavahan juhannuksehen on taas pitkälti aikaa.

Pitääs keriitä kauppahan. Hakia ne kuus kermapurkkiakin. Minen niitä ny tartte mihkään mutta tapaapa ne aina loppua maitohyllyyltä isojen juhulien alla. Meis herää aina jotenki sellaanen sisällämmä asuva hamsteri juhannukseksi; ei oo ku yks päivä puati kiinni ja heti jo peljätähän notta näläkähän kuallahan tai jääkaapis ei oo muuta ku rikkinäänen lamppu. Ja kuitenki siälä on useen ruakaa roskiihin asti viätäväksi. Kermapurkit ny säilyy.

Rarios sanottihin, notta jos miäs nousoo venehes avaamahan vetoketjunsa pissuakseen, niin se saattaa nähärä rannalla tulevan leskensä. Yhyrenlaanen etiäästaika sekin.

Notta olokaa ny taiten koko juhulaanen viikonvaihret, juhannusjuhulista omin jaloon kotia tai mihkä oottakin menoksis ja niiren isojen vesien ääres pitäkää sepalukset kiinni, kyllä ne housut saa aina pestyksi.