Nykyäänkään ei kait ristipistota tekstiiliä eikä merkkoostöitä positiivisilla tai tsemppaavilla kehootuksilla: ”Anna palaa ny!” tai ”Päivä son huamennakin, jos ny töppäsit” eikä ”Mitäs me piänistä, ei nekään meistä!” ei luje, notta ”Mitä siinä valittelet, flitaase tuulipuku päälles ja mee paanalle!” tai ”Jos serveris kaatu, niin nousoo se taas linioolle!” tai ”Mulle kaikki heti ny!” tai ”Vttu, mä en ala!” …

Ei, yltiöpääsiksi eikä päässilimääsiksi saa heittäätyä. Vaatimatoon tuloo olla ja taiten asiootten kans. 

Makkaris on seinällä monta vanhaa, melekeen ikiaikaasta, esiäitien merkkoostyätä laitettuna kehyksihin ja klasin taa, notta pysyvät jäläkipolovillekkin tallella. Osa merkkooksista on suvusta löytynehiä ja osa kirpparilta, jonne jokkut taitamattomat on niitä raijannu pois silimistä. Tauluus lukoo, notta ”Kärsi kärsi, kirkkaimman kruunun saat” , ”Elämä on taistelua kehdosta hautaan asti” ja kolomannes, notta ”Opi kärsimään valittamatta”.  Kerraasti näjin sellaasen, johona luki ”Ju-ma-la näkee syntisi ja rankaisee!” … Nua on kaikki tyynni…sellaasia ikiaikaasia... lohorun sanoja.

Ei taira nuasta löytyä kultaasta keskitiätä. Nykyaikaasia kehootuksia tai hokemia ei eres kehtaasikkaan merkata kaikkien lujettavaksi tyynynpäällisihin tai peräti seinille laitettavaksi. Tai jos merkkaas, niin lukisko niis tämän päivän mukaasesti suloosesta homehesta jotakin, "Home, sweet home!"

Toki sen vois merkata, notta ”Meidän äiti tekee teidän äitien ruuat!”